12/16/2015
Technical difficulties
Koneeni lauloi viimeisen virtensä muutama viikkon sitten ja on edelleen korjattavana. Palailen linjoille postausten merkeissä viimeistään vuoden vaihteessa. Siihen asti toivotan hyvää joulunodotusta ja rauhallista uutta vuotta!
11/25/2015
#fabtag - Cattier Paris Gentle Cleansing Milk
Jatketaan luonnonkosmetiikan parissa. Sain nimittäin beautyboxista kuun alussa Cattier Paris tuotteita matkakoossa, pääosin tuotteita herkälle iholle sekä anti-age seerumin. Niistä tämän puhdistusmaidon ja savinaamion olen laittanut testiin. Anti-agea en koe ihan vielä tarvitsevani, haha.
Kun kaivoin tämän Gentle Cleansing Milk puhdistusmaidon paketisti päätin laittaa sen heti tulikokeeseen. Olen testannut lukuisia puhdistusmaitoja ja vesiä joista monet puhdistusmaidot ja etenkin vedet saavat mun oikukkaalla iholla aikaa enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Moni vaahto taas kuivattaa liikaa vaikka kyseessä olisi kosteuttava versio. Siinä missä mun ihoni on pääosin rutikuiva, se on kuitenkin äärimmäisen herkkä näppyyntymään ja ärsyyntymään, joten vaikka kuinka monta tuotetta on lähtenyt kiertoon näppyarmeijan ilmestyttyä leukaperiin.
Cattier Paris merkkinä oli ennestään täysin tuntematon, vaikka se on yksi Ranskan myydyimmistä luonnonkosmetiikkamerkeistä. En tietoisesti suosi luonnonkosmetiikkaa, mutta kokeilen sitä toki mielelläni pienellä allergiavarauksella.
Ostan paljon Laveraa ja Weledaa, enkä edes alkuun tiennyt niiden olevan olevan luonnonkosmetiikkaa, sillä molemmat ovat saksassa ja hollannissa todella edullisia merkkejä. Ostin niitä ihan vain siksi, että ne ovat halpaa kuin makkara. Hintaero suomeen saattaa Laveran kohdalla olla yli puolet halvempaan päin. Suomessa yleensä luonnonkosmetiikka on yhtä kuin lihava hintalappu. Nämä kaksi merkkiä ovat kuitenkin rohkaiseet kokeilemaan myös muita luonnonkosmetiikkamerkkejä.
Mutta, takaisin aiheeseen nimeltä Cattier.
Vuonna 1968 Pierre Cattierin johdolla perustettu Cattier Paris aloitti kehittämällä savesta kosmetiikkatuotteita. Tänä päivänä Cattierin tuotteet ovat COSMEBIO- ja ECOCERT sertifioituja, eläinkokeettomia, eivätkä ne sisällä geenimanipuloituja raaka-aineita, petrokemian johdannasia, glykooliestereitä, alumiinisuoloja, synteettisiä parfuumeja, säilöntäaineita eivätkä keinotekosia väriaineita. Tuotteet ovat myös erittäin edullisia ollakseen luonnonkosmetiikkaa.
Ensimmäinen asia jonka huomasin tässä puhdistusmaidossa oli se, ettei se tuoksunut yhtään miltään. Tuoksu onkin ensimmäinen asia, jonka tuotteessa tarkastan. Sen jälkeen selaan luettelosta allergisoivat ainesosat (pähkinät, pujo, mantelit yms.). Vaikka INCI olisi muuten kohdallaan usein luonnonkosmetiikan kanssa moodkilleriksi muodostuu tuoksu ja muuten lupaava tuote jää kauppaan löyhkäämään.
Gentle Clensing milk on sopivan maitomainen, ei liian vetelä, muttei liian jähmeä. Se levittyy mukavasti iholle kiristelemättä ja polttelematta. Usein allekirjoittaneen iho reagoi puhdistustuotteisiin hieman ärtyneesti ja on todella vaikea löytää tuotetta, jonka seurauksena ei ole kutinoita tai näppyjä. Usein kuvittelen löytäneeni sopivan, kunnes näpyt taas muutamaa päivää myöhemmin ilmaantuvat.
Vaikuttaviksi ainesosiksi Cattier listaa orgaanisen ruiskaunokkiveden, glyseroli (kasviperäinen) ja orgaanisen auringonkukkauutteen. Ainesosat löytyvät Incin alkupäästä:
Aqua,Centaurea Cyanus Flower Water , Dicaprylyl Carbonate, Glycerin, Caprylic/Capric Triglyceride, Helianthus Annuus Hybrid Oil , Cetearyl Wheat Straw Glycosides, Cetearyl Alcohol, Sodium Benzoate, Benzyl Alcohol, Stearic Acid, Xanthan Gum, Tocopherol, Lactic Acid.
Olen käyttänyt tuotetta nyt hetken ja olen tyytyväinen. Ihoni ei ole vielä protestoinut ja kevyt meikkini poistuu kasvoilta hinkkaamatta sekä hankaamatta. Tuote on todella neutraali ja tietyllä tapaa konstailematon. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä tai maailmaa mullistava tuote, vaan toimiva ja erinomaisen hintasuhteen omaava puhdistusmaito. Puhdistusmaito maksaa suomessa n. 13€ / 500ml pumppupullo. Minusta erittäin kilpailukykyinen hinta tällä laadulla.
Huomaan tosin ihoni olevan hieman tasapainoisempi sen jälkeen, kun aloitin tällä puhdistamisen. Käytin aluksi tuotetta vain toiselle puolelle kasvoja ja huomasin "maidottoman" puolen olleen hieman näppyisempi ja aamulla ei koskaan tiennyt millä tuulella iho on tänään. Nyt iho tuntuu hieman rauhoittuneen sen jälkeen kun vaihdoin tähän tuotteeseen.
Eli summa summarum, koska miinuksia en ole vielä tästä tuotteesta löytänyt pistetään ne tulemaan perinteisillä ranskalaisilla viivoilla näin ranskalaisissa aiheissa kun ollaan ;).
- Erittäin kilpailukykyinen hinta, n. 13€ / 500ml pullo
- Hellävarainen, sopii herkällekin iholle
- Tasapainottaa oikukasta ihoa
- Tuoksuton
- Luonnonkosmetiikkaa
- Suosittelen!
Kun kaivoin tämän Gentle Cleansing Milk puhdistusmaidon paketisti päätin laittaa sen heti tulikokeeseen. Olen testannut lukuisia puhdistusmaitoja ja vesiä joista monet puhdistusmaidot ja etenkin vedet saavat mun oikukkaalla iholla aikaa enemmän haittaa, kuin hyötyä.
Moni vaahto taas kuivattaa liikaa vaikka kyseessä olisi kosteuttava versio. Siinä missä mun ihoni on pääosin rutikuiva, se on kuitenkin äärimmäisen herkkä näppyyntymään ja ärsyyntymään, joten vaikka kuinka monta tuotetta on lähtenyt kiertoon näppyarmeijan ilmestyttyä leukaperiin.
Cattier Paris merkkinä oli ennestään täysin tuntematon, vaikka se on yksi Ranskan myydyimmistä luonnonkosmetiikkamerkeistä. En tietoisesti suosi luonnonkosmetiikkaa, mutta kokeilen sitä toki mielelläni pienellä allergiavarauksella.
Ostan paljon Laveraa ja Weledaa, enkä edes alkuun tiennyt niiden olevan olevan luonnonkosmetiikkaa, sillä molemmat ovat saksassa ja hollannissa todella edullisia merkkejä. Ostin niitä ihan vain siksi, että ne ovat halpaa kuin makkara. Hintaero suomeen saattaa Laveran kohdalla olla yli puolet halvempaan päin. Suomessa yleensä luonnonkosmetiikka on yhtä kuin lihava hintalappu. Nämä kaksi merkkiä ovat kuitenkin rohkaiseet kokeilemaan myös muita luonnonkosmetiikkamerkkejä.
Mutta, takaisin aiheeseen nimeltä Cattier.
Ensimmäinen asia jonka huomasin tässä puhdistusmaidossa oli se, ettei se tuoksunut yhtään miltään. Tuoksu onkin ensimmäinen asia, jonka tuotteessa tarkastan. Sen jälkeen selaan luettelosta allergisoivat ainesosat (pähkinät, pujo, mantelit yms.). Vaikka INCI olisi muuten kohdallaan usein luonnonkosmetiikan kanssa moodkilleriksi muodostuu tuoksu ja muuten lupaava tuote jää kauppaan löyhkäämään.
Gentle Clensing milk on sopivan maitomainen, ei liian vetelä, muttei liian jähmeä. Se levittyy mukavasti iholle kiristelemättä ja polttelematta. Usein allekirjoittaneen iho reagoi puhdistustuotteisiin hieman ärtyneesti ja on todella vaikea löytää tuotetta, jonka seurauksena ei ole kutinoita tai näppyjä. Usein kuvittelen löytäneeni sopivan, kunnes näpyt taas muutamaa päivää myöhemmin ilmaantuvat.
Vaikuttaviksi ainesosiksi Cattier listaa orgaanisen ruiskaunokkiveden, glyseroli (kasviperäinen) ja orgaanisen auringonkukkauutteen. Ainesosat löytyvät Incin alkupäästä:
Aqua,
Olen käyttänyt tuotetta nyt hetken ja olen tyytyväinen. Ihoni ei ole vielä protestoinut ja kevyt meikkini poistuu kasvoilta hinkkaamatta sekä hankaamatta. Tuote on todella neutraali ja tietyllä tapaa konstailematon. Ei mikään tajunnanräjäyttäjä tai maailmaa mullistava tuote, vaan toimiva ja erinomaisen hintasuhteen omaava puhdistusmaito. Puhdistusmaito maksaa suomessa n. 13€ / 500ml pumppupullo. Minusta erittäin kilpailukykyinen hinta tällä laadulla.
Huomaan tosin ihoni olevan hieman tasapainoisempi sen jälkeen, kun aloitin tällä puhdistamisen. Käytin aluksi tuotetta vain toiselle puolelle kasvoja ja huomasin "maidottoman" puolen olleen hieman näppyisempi ja aamulla ei koskaan tiennyt millä tuulella iho on tänään. Nyt iho tuntuu hieman rauhoittuneen sen jälkeen kun vaihdoin tähän tuotteeseen.
Eli summa summarum, koska miinuksia en ole vielä tästä tuotteesta löytänyt pistetään ne tulemaan perinteisillä ranskalaisilla viivoilla näin ranskalaisissa aiheissa kun ollaan ;).
- Erittäin kilpailukykyinen hinta, n. 13€ / 500ml pullo
- Hellävarainen, sopii herkällekin iholle
- Tasapainottaa oikukasta ihoa
- Tuoksuton
- Luonnonkosmetiikkaa
- Suosittelen!
11/18/2015
#fabtag - Testissä Mádara kosteusvoide
Olen jo kauan etsinyt juuri sopivaa kasvovoidetta kuivalle, mutta helposti näppyyntyvälle iholleni. Kokeilin vaikka mitä, mutta aina lopputuloksena näppyjä leuassa tai ohimolla sekä pahimmillaan laikkuja sekä ikävää kutinaa. Ihoni on kuitenkin sen verran kuiva, että kosteuttaminen on tarpeen tai tuntuu, että koko naama varisee irti. Siispä etsin kaikista merkeistä ja hintaluokista, synteettisestä että luonnonkosmetiikasta.
Törmäsin sattumalta monelle tuttuun sertifioituun luonnonkosmetiikka merkkiin nimeltä Mádara. Olen merkin tuotteita joskus aikaisemmin katsellut, mutta superallergisena niiden luonnonmukaisuus vähän jännittää. Päätin kuitenkin rohkaistua ja tilata -40% tarjouksesta kosteuttavan voiteen kokeiluun. Sen ainesosissa ei näyttänyt olevan mitää suuresti allergisoivaa kuten pujoa ja pähkinää.
Mukaan lähti Mádara syväkosteuttava voide kuivalle iholle, 50ml.
Tuoteseloste lupaa seuraavaa:
"Täyteläinen ja tehokkaasti kosteuttava voide, joka sopii käytettäväksi kuivalla iholla kylmässä tai kuivassa ilmastossa. Pitää ihon miellyttävän pehmeänä ympäri vuorokauden. Auttaa ihoa sitomaan optimaalisen määrän kosteutta ja helpottaa kiristävää tunnetta välittömästi. Käytä aamuisin puhdistetulle kasvojen ja kaulan iholle."
Valitsin tuotteen kokeiluun kaikista kosteuttavista vaihtoehdoista pääosin siksi, että sen ainesosat vaikuttivat vähiten allergisoivilta omia allergioitani peilaten. Aktiiviaineiksi Madara kertoo sivuillaan seuraavat: ruusudistillaatti, piharatamo, avokadoöljy, kaura, ruusunmarjauute, tyrniuute, merileväuute sekä aloe. Ensimmäisenä incissä näistä on ruusudistillaatti eli ruusuvesi heti toisena veden jälkeen. Tarkemmin inciin voit tutustua Madaran tuotesivuilla.
Olen käyttänyt voidetta nyt pari kuukautta. Ensimmäinen asia minkä tässä voiteessa huomaa on ehdottomasti haju. Tai tuoksu. Kummaksi sitä nyt haluaa kutsua. Tuoksu on..miten sitä nyt kuvailisi? Jännä. Yrttinen. Onneksi tuoksu kuitenkin haihtuu muutamissa minuuteissa, mutta yllättää kyllä miedoimpiin tuoksuihin tottuneen. Aloitin tuotteen kokeilemisen pienestä alueesta ja laajensin koko kasvoille muutaman päivän päästä, sillä tuotteen voimakkaasti yrttinen haju säikäytti allergisen.
Voimakkaasta tuoksusta huolimatta pidän kuitenkin siitä, miten voide toimii. Se jättää ihon mukavan kosteutetuksi ja imeytyy nopeasti. Jo pelkällä kosteusvoiteella sain kesällä ihon hehkumaan. Voide on ainakin omassa käytössä ollut todella riittoisa, pienikin määrä voidetta on riittänyt eikä pumpusta tule kerralla ulos puolta pulloa. Pumppu on myös mukava siitä, ettei sormia tarvitse juntata kosteusvoidepurkkiin.
Nyt syksyn tullen huomaan kuitenkin, ettei kosteutusteho ihan riitä talviseen kuivuuteen. Nyt aktiivisesta käytöstä huolimatta otsa, leuka ja poskipäät hilseilevät vaikka lisään niihin hieman enemmän tuotetta.
Ostaisinko uudelleen? Näin talvea vasten ehdottomasti en. Hintaa on aivan liikaa siihen nähden, ettei voide riitä pahimman kuivuuden taltuttamiseen. Saatan kokeilla merkin SOS superkosteuttavaa voidetta, mutta jää nähtäväksi. Aion kokeilla edullisempia tuotteita välissä, sillä 30€ on kuitenkin pihiin makuuni suhteellisen kookas summa tiputtaa kasvovoiteeseen jota aion vain kokeilla ja jonka toimivuudesta ei ole taikeita.
Kesän tullen saatan kuitenkin palata taas tämän voiteen pariin, sillä kesä- ja kevät voiteena se toimi erinomaisesti.
Eli summa summarun:
+ Kosteuttaa hyvin kesällä ja keväällä jolloin ihoni on vain pintakuiva
+ Jättää ihon kauniiksi ja hehkuvaksi
+ Riittoisa
+ Pumppupullo on mukavan siisti ja helppo
- Kosteutusteho ei omalla kohdalla riitä talvella
- Hinta 27,90€. Ei halvimmasta päästä, etenkään testaukseen
- Tuoksu, todella voimakas
11/14/2015
#fabtag - Kauneuslootat Marraskuu / Beautyboxes November
Nää boksit taisi olla kuuminta hottia muutama vuosi sitten. Olen joko vähän hitaan puoleinen tyyppi tai vain hitaasti lämpenevää sorttia, mutta tilasin itselleni ensimmäisen beauty boxini viime viikolla. Koska taas syksyn mittaan olen kiinnostunut uudelleen kosmetiikasta ja haluaisin kovasti kokeilla uusia tuotteita päätin alkaa tutkimaan hollannin beauty box tarjontaa.
Löysinkin nettisivut, joilla on listattu muutama lupaavalta kuulostava loota. Päätin tilata neljästä vaihtoehdosta kaksi. Blux Box (14,90€), StyleTone box (12,95€), LookFantastic box (21€) ja Beautybox (14,95€).
Tilasin näistä tässä marraskuulle kokeeksi Beautyboxin ja Styletone boxin. Tässä kuussa saatan tilata Blux Boxin jomman kumman sijasta.
Molemmista yrityksistä tuli heti marraskuun ensimmäisenä arkipäivänä viesti, että lootat ovat lähteneet luokseni.
Beautyboxissa on tracking numero, joten sen saapumista osasin odottaa ihan kellonajan tarkkuudella kun taas Styletonen loota lähti tulemaan ilman seurantaa ja toimitusajaksi mainittiin 1-4 päivää. Styletone boksi saapui kahdessa arkipäivässä lähetysilmoituksesta.
Tässä nopea silmäys boksien sisältöön, kirjoitan näistä tarkemman arvion viikonlopun aikana. Näin talven tullen valon määrästä on ollut pienoista puutetta iltaisin.
Styletone
Styletone boksin sisällöstä pidin eniten. Boksissa oli viisi täysikokoista tuotetta. Huultenrajauskynä, huulipuna, kulmasetti, ciaten kynsilakka ja konjakkisieni. Kaikki merkit boksissa olivat uusia tuttavuuksia.
Beautybox
Beautyboxissa oli muutamat matkakoot Cattierin ihonhoitotuotteista, huulipuna, highlight puuteri, teekynttilä ja suihkugeeli. Kaikki merkit tässäkin boksissa olivat uusia tuttavuuksia.
Löysinkin nettisivut, joilla on listattu muutama lupaavalta kuulostava loota. Päätin tilata neljästä vaihtoehdosta kaksi. Blux Box (14,90€), StyleTone box (12,95€), LookFantastic box (21€) ja Beautybox (14,95€).
Tilasin näistä tässä marraskuulle kokeeksi Beautyboxin ja Styletone boxin. Tässä kuussa saatan tilata Blux Boxin jomman kumman sijasta.
Molemmista yrityksistä tuli heti marraskuun ensimmäisenä arkipäivänä viesti, että lootat ovat lähteneet luokseni.
Beautyboxissa on tracking numero, joten sen saapumista osasin odottaa ihan kellonajan tarkkuudella kun taas Styletonen loota lähti tulemaan ilman seurantaa ja toimitusajaksi mainittiin 1-4 päivää. Styletone boksi saapui kahdessa arkipäivässä lähetysilmoituksesta.
Tässä nopea silmäys boksien sisältöön, kirjoitan näistä tarkemman arvion viikonlopun aikana. Näin talven tullen valon määrästä on ollut pienoista puutetta iltaisin.
Styletone
Styletone boksin sisällöstä pidin eniten. Boksissa oli viisi täysikokoista tuotetta. Huultenrajauskynä, huulipuna, kulmasetti, ciaten kynsilakka ja konjakkisieni. Kaikki merkit boksissa olivat uusia tuttavuuksia.
Beautybox
Beautyboxissa oli muutamat matkakoot Cattierin ihonhoitotuotteista, huulipuna, highlight puuteri, teekynttilä ja suihkugeeli. Kaikki merkit tässäkin boksissa olivat uusia tuttavuuksia.
11/10/2015
I Don't Want to Set the World on Fire
Tänään se vihdoin koitti.
Nimittäin 10.11.15 joka tarkoittaa sitä, että Fallout 4 on vihdoin täällä!!
11/04/2015
#bagtag - Laukkuharrastus ja Designer Vintage
Vintagelaukut ja miten niihin hurahdin
Olen aina pitänyt kauniista laukuista, mutta suomessa asuessani en juuri laukkuja käyttänyt. Kamat kulki takin taskussa, auton penkillä, pitkin auton penkkejä ja koska olen huoleton luonnonlapsi en kantanut kotosuomessa mukanani kuin pikkuista HTC wildfire kännykkää ja pankkikorttia jotka meni mukavasti taskuun.Vaikka diggasin jo silloin kauniista laukuista, en yksinkertaisesti tarvinnut laukkua.
Kun muutin Hollantiin kolmisen vuotta sitten ostin lentokentälle saapuessani mustan Longchampin Le Pliagen medium koossa, koska tiesin reissaavani paljon Rotterdamin ja Maastrichtin väliä. Saavuin kentälle Eas Packin reppu selässä, joka oli silloin ainoa veskani armeijan ylijäämävarastolta ostettua kirjoituksia täynnä olevaa ylä-aste aikaista koululaukkuani.
Sittemmin laukkuharrastus alkoi pikkuhiljaa edetä, hankin Le Pliagen kaveiksi nahkaisen Longchampin, joululahjaksi Tory Burchin safino toten, Louis Vuittonin Pochetten palkinnoksi itselleni vuoden työputkesta ja siitä sitten joululahja (second hand) Mulberryn kautta jotenkin päädyin Vintage Vuittoneihin ja nyt niitä roikkuu vaatekaapissa neljä kappaletta; Piano, Noe, Saint Jacques ja Speedy 35 (joka tosin ei ole ihan virallisesti vintagea, kuitenkin viime vuosikymmeneltä).
En ole koskaan ollut suuri fani mitä tulee LV:hen brändinä tai heidän tämän hetkeisiin malleihin. LV ei ole täällä mitenkään ihmeellinen ylemmistön merkki vaan kadut on Neverfulleja ja Speedyjä pullollaan. En itse vain yleisesti ottaen perusta tonnin hintalapusta cavas laukussa. Oikeastaan en kauheasti perusta tonnin hintalapusta missään laukussa, sillä olen suhteellisen pihi tyyppi. Sellainen kansantaloudelle epämiellyttävä ihminen, joka vain istuu rahojensa päällä ja mitä enemmän sitä on sitä pihimmäksi homma menee. Pikkuisen voin käyttää, mutten paljoa!
Joka tapauksessa, mennäänpä takaisin asiaan...
Etsin siis itselleni viime talvena uutta laukkua, kun Longchampin Veau Foulonne Tote alkoi jäädä pieneksi ja East West Bayswateria en raaskinut alkaa käyttämään puhki.Jostain googlen ja parin mutkan kautta eksyin Designer Vintage nimiselle sivustolle ja sivustolla majailleeseen Salon Du Vintage nimiseen putiikkiin. Siellä odotti laukku nimeltä Cabas Piano ja se oli yksinkertaisesti täydellinen.
Tutkin sivustoa ja laitoin viestin myyjälle noin tuhannen ja yhden kysymyksen saattelemana. Sivuilla komeileva laukku oli jo myyty, mutta myyjälle oli tulossa uusi kappale ja eipä aikaakaan kun kuvat tipahtivat sähköpostiini.
Olihan se ensimmäisen vintagelaukun osto jännittävää. Myyjä kuitenkin vastasi joka ikiseen kummalliseenkin kysymykseeni asiallisesti, oli ollut jäsenenä sivustolla jo pari vuotta ja laukun aitoutus purse forumilla näytti vihreää valoa. Pientä jännitystä ilmassa raha ja laukku vaihtui päiksensä ja seuraavana päivänä postipete koputti ovea. Paketista paljastui upea vintageveska jonka laatu-hintasuhde sai allekirjoittaneen leuan loksahtamaan auki. Siinä missä melkein saman verran alennsumyynneissä maksanut Tory Burchini oli järjetöntä kuraa tämä kaunotar oli vielä 11 vuoden kypsässä iässä täydellinen.
Ja siitä se sitten lähti. Olin niin vakuuttunut vintage Vuittoneiden laadusta ja tutustuessani merkin vintage malleihin syvemmin rakkaus oli sillä sinetöity. Jos jostain tykkään, se on hyvä hinta-laatu suhde ja vanhemman kaliberin vuiskoissa se todella totetuu. Vanhin laukkuni on vuodelta 1982. Seitsemän vuotta ennen kuin itse edes synnyin!
Olen vuoden aikana täydentänyt vintagehyllyä Salon du Vintagesta nyt neljästi. Vintagelaukuissa on siis todella laatu ja hinta kohdallaan. Vachetta ruskettuu kuitenkin joka tapauksessa, joten ostaessani jo valmiiksi patinoituneen yksilön säästyn monelta hikikarpalolta jonka patinaprosessi tuottaa. Mielestäni vuittonien kauneus perustuu juuri vachettan kauniiseen väriin ja olemukseen.
Merkkilaukkujen ympärillä pyörii usein tietynlainen viba. Ootko sä nyt parempi kuin mä tai, että merkkilaukun kantajalla on automaattisesti isot hynät pankkitilillä. Voihan näin ollakin, mutta omalla kohdalla merkki valikoitui sattumalta. En todennäköisesti tule koskaan ostamaan uutta LV:tä suoraan liikkeestä, vaikka minulla tällä hetkellä siihen finanssit riittäisivätkin. Vintageissa on sitä jotain tunnelmallista, jota uudenkarheassa laukussa minulle ei ole.
Merkkilaukun omistaminen ei tunnu omalta kohdalta mitenkään erilaiselta, kuin vaikka henkkamaukasta hankitun kappaleen. Tottakai olen iloinen jokaisesta laukustani ja olen ne tarkoin valinnut, mutta ne eivät ole mullistaneet elämääni tai saa minua leijumaan viisi senttiä kadun pinnasta, kun tallustelen kaupungilla. En myöskään ole ylitsepääsemättömän kiintynyt veskoihini. Vaikken harkitse myyväni ainuttakaan sillä ostan laukkuja vain jos todella todella tykästyn niihin, jos sisareni rimpauttaisi huomenissa ja kysyisi antaisinko yhden monesta laukustani hänelle, tottakai antaisin. Onhan minulla niitä niin monta ja loppupeleissä ne ovat vain laukkuja.
Olen saanut niistä kassikaupalla iloa, mutta voisin hyvin elää ilman yhtäkään laukkua. Onhan mulla taskut! Laukkuharrastus on kuitenkin harrastus siinä missä postimerkkienkin keräily, keräilijä voisi elää ilman merkkejään, mutta olisihan elämä silloin yhtä valopilkkua köyhempi.
Merkkilaukut second handina ja Designer Vintage
Mistä näitä kaunottaria sitten saa? No, ebay (kannattaa liittyä Purse Forumille ja kurkata luotettavat ebay myyjät töspy) joskin EU:n ulkopuolelta ostaessa laukkuihin pärähtää päälle mahdollinen tullimaksu, Designer-Vintage, Vestiaire Collectivesta, Yoogis Closetista, merkkilaukkuihin erikoistuneilta FB kirppiksiltä, Huuto.netistä, onhan näitä!
Tässä vähän infoa!
Olen saanut paljon kysymyksiä muilta laukkufriikeiltä Designer Vintagesta, josta olen ostanut toistaiseksi melkein kaikki Vintage veskani. Laukun ostamiseen ulkomailta on usein korkea kynnys ja vieraat sivustot arveluttavat. Valvottu sivusto on kuitenkin turvallisempi paikka tehdä kauppaa.
Vaikka käsittelen tässä jutussa pääosin DV:stä ostamista, monet jutut pätevät mm. Ebaystä ja nettikirppiksiltä ostamiseen.
Designer Vintage on hollannista pyöritettävä sivusto, jolla eurooppalaiset myyjät kauppaavat merkkilaukkujaan. Joukossa on sekä yksittäisiä myyjiä, että "VIP" myyjiä joilla on oma kauppa eli VIP boutique sivustolla. Sivustolla on nimenomaan paljon Hollantilaisia ja Belgialaisia myyjiä, mutta suurin osa ilmoituksista on kuitenkin englanniksi ja myyjien englanti on ihan hyvällä tasolla.
Sivustolle liittyminen ja sen peruskäyttö on ilmaista eikä Designer Vintage ota myyjiltä provisiota, mutta ilmoitus, front row- ja VIP jäsenyys tottakai maksavat erikseen. Front row jäsenenä pääset näkemään ilmoitukset 24h ennen perusjäseniä ja VIP jäsenyys on suunnattu myyjille, jolloin saat näkyvyyttä etusivulla, oman VIP boutique kauppasi jne. Front Row jäsenyys maksaa 15e / 2kk ja VIP jäsenyys myyjille 80e / kk.
Sivuston henkilökunta tarkistaa ilmoitukset ennen niiden julkaisua ja myyjiltä vaaditaan tietty määrä kuvia tietyistä osista laukkua. Sivusto tekee myös uusille myyjille profiili checkin. Silti on äärimmäisen tärkeää, että itse tiedät mitä olet ostamassa. Tutustu valitsemaasi merkkiin ja malliin huolella etukäteen.
Eli googlaa, youtubeta arvosteluja sekä unboxing videoita ja tarvittaessa tarkistuta aitous esimerkiksi Purse Forumilla, jossa kirjoittelee satapäin haukansilmäisiä laukkuharrastajia. Purse forum on erinomainen paikka kalastella inforomaatiota noin muutenkin. Mitä enemmän tiedät itse mallista ja merkistä, sitä helpompi on tehdä kauppaa.
Vintage kappaleilla ei usein ole kuittia mukana joten luotto omaan arviointikykyyn helpottaa aidon laukun tunnistamista. Itse suosin myyjiä joilla on oma boutique ja joilla on jo muutama vuosi sivustolla plakkarissa. Sivustolta puuttuu miinuksena mahdollisuus antaa myyjästä julkista palautetta, joten luotan enemmän vakiomyyjiin.
Sivustolla on laukkuja monessa merkissä ja mallissa aina Korssista Hermesiin, kun se oikea on löytynyt on aika ottaa yhteyttä myyjään. Se onnistuu "contact seller" napista. Sivuston viestijärjestelmä on hieman alkeellinen ja lähetetyt sekä saapuneet löydät sivustolta seuraavasti: My Account > My Mail & Favourites section. Useimmiten myyjät vaihtavat ensitöikseen kanssasi sähköposti-osoitteet lisäkuville yms. koska kuten sanottu sivuston oma viestintäsysteemi on hieman kehnohko.
Muutama nyrkkisääntö pätee DV:stä ostamiseen. Hinnat on aika pitkälti fixed price hintoja eli tinkivaraa ei ole jätetty. Eli ota yhteyttä myyjään jos hinta on mielestäsi kohdallaan ja olet kiinnostunut sen ostamaan. DV ei ole Facebookin nettikirppis jossa tehdään AV:ita ja tingataan tinkaamisesta päästyä.
Myyjän kanssa komminikointiin antaisin muutaman vinkin.
Myyjän kanssa keskustellessa kannattaa kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin; kertooko myyjä avoimesti laukun kunnosta, alkuperästä, saatko pyydettäessä lisäkuvia vai iskeekö myyjä heti "please pay" kortin kouraan. Kuumimman tuotteet toki menevät nopeasti ja myyjää kiinnostaa oletko tosiostaja, mutta hyvä myyjä näkee kuitenkin hieman vaivaa myydäkseen tuotteensa.
Mitä kuvia sitten kannattaa pyytää, jos myyjä ei niitä ole jo esille laittanut? Aitouden tunnistamiseksi ainakin yleiskuvat laukusta joissa laukkujen mittasuhteet tulevat hyvin esille, lisäkuvat nahkaosista, metalliosista, vetoketjuista ja tottakai laukun datacode + mahdolliset aitouskortit sekä kuitit. Vintagekappaleilla kuittia ei useimmiten kuitenkaan ole.
Aitouden tunnistamista helpottaa se, että tiedät itse miltä laukun tulisi näyttää, jotta tiedät onko mittasuhteet kohdallaan. Vintagea ostaessa on toki hyvä muistaa, että mallit ovat muuttuneet vuosien mittaan. Taas kerran, PurseForumilla löytyy mm. kattavaa tietoa LV:n koodeista ja valmistusmaista. Forumi tarjoaa myös aitoutusapua.
Luota omaan perstuntumaan, jos myyjä ei tunnu luotettavalta älä tee kauppoja tai kysele kokemuksia myyjästä Purse Forumilla, FB:n laukkuyhteisöissä jne.
Oma myyjäsuositukseni? No tietenkin Salon Du Vintage! Olen ostanut kaikki Vintage Vuittonini tältä myyjältä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Suosittelen häntä lämpimästi. Hän ymmärtää laadun ja merkin päälle, eikä myy rikkinäistä roskaa isolla hintalapulla vain siksi, että siinä lukee päällä LV. Hinnat ovat erinomaiset ja laatu hyvä. Jos kiinnostaa, voin antaa myyjän suoran sähköposti osoitteen, DV:n viestisysteemi kun on mitä on.
Vinkkejä muihin palveluihin? Ebayssä lue ehdottomasti myyjän palautteet ja muiden kokemukset myyjistä esim. Purse Forumilla. Parhaimmat löydöt tekee usein japanista! Nettikirppiksillä sanoisin, että suosi kasvotusten tehtyjä kauppoja.
Kysymyksiä tai kommentteja? Pistä tulemaan!
Olen aina pitänyt kauniista laukuista, mutta suomessa asuessani en juuri laukkuja käyttänyt. Kamat kulki takin taskussa, auton penkillä, pitkin auton penkkejä ja koska olen huoleton luonnonlapsi en kantanut kotosuomessa mukanani kuin pikkuista HTC wildfire kännykkää ja pankkikorttia jotka meni mukavasti taskuun.Vaikka diggasin jo silloin kauniista laukuista, en yksinkertaisesti tarvinnut laukkua.
Kun muutin Hollantiin kolmisen vuotta sitten ostin lentokentälle saapuessani mustan Longchampin Le Pliagen medium koossa, koska tiesin reissaavani paljon Rotterdamin ja Maastrichtin väliä. Saavuin kentälle Eas Packin reppu selässä, joka oli silloin ainoa veskani armeijan ylijäämävarastolta ostettua kirjoituksia täynnä olevaa ylä-aste aikaista koululaukkuani.
Sittemmin laukkuharrastus alkoi pikkuhiljaa edetä, hankin Le Pliagen kaveiksi nahkaisen Longchampin, joululahjaksi Tory Burchin safino toten, Louis Vuittonin Pochetten palkinnoksi itselleni vuoden työputkesta ja siitä sitten joululahja (second hand) Mulberryn kautta jotenkin päädyin Vintage Vuittoneihin ja nyt niitä roikkuu vaatekaapissa neljä kappaletta; Piano, Noe, Saint Jacques ja Speedy 35 (joka tosin ei ole ihan virallisesti vintagea, kuitenkin viime vuosikymmeneltä).
En ole koskaan ollut suuri fani mitä tulee LV:hen brändinä tai heidän tämän hetkeisiin malleihin. LV ei ole täällä mitenkään ihmeellinen ylemmistön merkki vaan kadut on Neverfulleja ja Speedyjä pullollaan. En itse vain yleisesti ottaen perusta tonnin hintalapusta cavas laukussa. Oikeastaan en kauheasti perusta tonnin hintalapusta missään laukussa, sillä olen suhteellisen pihi tyyppi. Sellainen kansantaloudelle epämiellyttävä ihminen, joka vain istuu rahojensa päällä ja mitä enemmän sitä on sitä pihimmäksi homma menee. Pikkuisen voin käyttää, mutten paljoa!
Joka tapauksessa, mennäänpä takaisin asiaan...
Etsin siis itselleni viime talvena uutta laukkua, kun Longchampin Veau Foulonne Tote alkoi jäädä pieneksi ja East West Bayswateria en raaskinut alkaa käyttämään puhki.Jostain googlen ja parin mutkan kautta eksyin Designer Vintage nimiselle sivustolle ja sivustolla majailleeseen Salon Du Vintage nimiseen putiikkiin. Siellä odotti laukku nimeltä Cabas Piano ja se oli yksinkertaisesti täydellinen.
Tutkin sivustoa ja laitoin viestin myyjälle noin tuhannen ja yhden kysymyksen saattelemana. Sivuilla komeileva laukku oli jo myyty, mutta myyjälle oli tulossa uusi kappale ja eipä aikaakaan kun kuvat tipahtivat sähköpostiini.
Olihan se ensimmäisen vintagelaukun osto jännittävää. Myyjä kuitenkin vastasi joka ikiseen kummalliseenkin kysymykseeni asiallisesti, oli ollut jäsenenä sivustolla jo pari vuotta ja laukun aitoutus purse forumilla näytti vihreää valoa. Pientä jännitystä ilmassa raha ja laukku vaihtui päiksensä ja seuraavana päivänä postipete koputti ovea. Paketista paljastui upea vintageveska jonka laatu-hintasuhde sai allekirjoittaneen leuan loksahtamaan auki. Siinä missä melkein saman verran alennsumyynneissä maksanut Tory Burchini oli järjetöntä kuraa tämä kaunotar oli vielä 11 vuoden kypsässä iässä täydellinen.
Ja siitä se sitten lähti. Olin niin vakuuttunut vintage Vuittoneiden laadusta ja tutustuessani merkin vintage malleihin syvemmin rakkaus oli sillä sinetöity. Jos jostain tykkään, se on hyvä hinta-laatu suhde ja vanhemman kaliberin vuiskoissa se todella totetuu. Vanhin laukkuni on vuodelta 1982. Seitsemän vuotta ennen kuin itse edes synnyin!
Olen vuoden aikana täydentänyt vintagehyllyä Salon du Vintagesta nyt neljästi. Vintagelaukuissa on siis todella laatu ja hinta kohdallaan. Vachetta ruskettuu kuitenkin joka tapauksessa, joten ostaessani jo valmiiksi patinoituneen yksilön säästyn monelta hikikarpalolta jonka patinaprosessi tuottaa. Mielestäni vuittonien kauneus perustuu juuri vachettan kauniiseen väriin ja olemukseen.
Merkkilaukkujen ympärillä pyörii usein tietynlainen viba. Ootko sä nyt parempi kuin mä tai, että merkkilaukun kantajalla on automaattisesti isot hynät pankkitilillä. Voihan näin ollakin, mutta omalla kohdalla merkki valikoitui sattumalta. En todennäköisesti tule koskaan ostamaan uutta LV:tä suoraan liikkeestä, vaikka minulla tällä hetkellä siihen finanssit riittäisivätkin. Vintageissa on sitä jotain tunnelmallista, jota uudenkarheassa laukussa minulle ei ole.
Merkkilaukun omistaminen ei tunnu omalta kohdalta mitenkään erilaiselta, kuin vaikka henkkamaukasta hankitun kappaleen. Tottakai olen iloinen jokaisesta laukustani ja olen ne tarkoin valinnut, mutta ne eivät ole mullistaneet elämääni tai saa minua leijumaan viisi senttiä kadun pinnasta, kun tallustelen kaupungilla. En myöskään ole ylitsepääsemättömän kiintynyt veskoihini. Vaikken harkitse myyväni ainuttakaan sillä ostan laukkuja vain jos todella todella tykästyn niihin, jos sisareni rimpauttaisi huomenissa ja kysyisi antaisinko yhden monesta laukustani hänelle, tottakai antaisin. Onhan minulla niitä niin monta ja loppupeleissä ne ovat vain laukkuja.
Olen saanut niistä kassikaupalla iloa, mutta voisin hyvin elää ilman yhtäkään laukkua. Onhan mulla taskut! Laukkuharrastus on kuitenkin harrastus siinä missä postimerkkienkin keräily, keräilijä voisi elää ilman merkkejään, mutta olisihan elämä silloin yhtä valopilkkua köyhempi.
Merkkilaukut second handina ja Designer Vintage
Mistä näitä kaunottaria sitten saa? No, ebay (kannattaa liittyä Purse Forumille ja kurkata luotettavat ebay myyjät töspy) joskin EU:n ulkopuolelta ostaessa laukkuihin pärähtää päälle mahdollinen tullimaksu, Designer-Vintage, Vestiaire Collectivesta, Yoogis Closetista, merkkilaukkuihin erikoistuneilta FB kirppiksiltä, Huuto.netistä, onhan näitä!
Tässä vähän infoa!
Olen saanut paljon kysymyksiä muilta laukkufriikeiltä Designer Vintagesta, josta olen ostanut toistaiseksi melkein kaikki Vintage veskani. Laukun ostamiseen ulkomailta on usein korkea kynnys ja vieraat sivustot arveluttavat. Valvottu sivusto on kuitenkin turvallisempi paikka tehdä kauppaa.
Vaikka käsittelen tässä jutussa pääosin DV:stä ostamista, monet jutut pätevät mm. Ebaystä ja nettikirppiksiltä ostamiseen.
Designer Vintage on hollannista pyöritettävä sivusto, jolla eurooppalaiset myyjät kauppaavat merkkilaukkujaan. Joukossa on sekä yksittäisiä myyjiä, että "VIP" myyjiä joilla on oma kauppa eli VIP boutique sivustolla. Sivustolla on nimenomaan paljon Hollantilaisia ja Belgialaisia myyjiä, mutta suurin osa ilmoituksista on kuitenkin englanniksi ja myyjien englanti on ihan hyvällä tasolla.
Sivustolle liittyminen ja sen peruskäyttö on ilmaista eikä Designer Vintage ota myyjiltä provisiota, mutta ilmoitus, front row- ja VIP jäsenyys tottakai maksavat erikseen. Front row jäsenenä pääset näkemään ilmoitukset 24h ennen perusjäseniä ja VIP jäsenyys on suunnattu myyjille, jolloin saat näkyvyyttä etusivulla, oman VIP boutique kauppasi jne. Front Row jäsenyys maksaa 15e / 2kk ja VIP jäsenyys myyjille 80e / kk.
Sivuston henkilökunta tarkistaa ilmoitukset ennen niiden julkaisua ja myyjiltä vaaditaan tietty määrä kuvia tietyistä osista laukkua. Sivusto tekee myös uusille myyjille profiili checkin. Silti on äärimmäisen tärkeää, että itse tiedät mitä olet ostamassa. Tutustu valitsemaasi merkkiin ja malliin huolella etukäteen.
Eli googlaa, youtubeta arvosteluja sekä unboxing videoita ja tarvittaessa tarkistuta aitous esimerkiksi Purse Forumilla, jossa kirjoittelee satapäin haukansilmäisiä laukkuharrastajia. Purse forum on erinomainen paikka kalastella inforomaatiota noin muutenkin. Mitä enemmän tiedät itse mallista ja merkistä, sitä helpompi on tehdä kauppaa.
Vintage kappaleilla ei usein ole kuittia mukana joten luotto omaan arviointikykyyn helpottaa aidon laukun tunnistamista. Itse suosin myyjiä joilla on oma boutique ja joilla on jo muutama vuosi sivustolla plakkarissa. Sivustolta puuttuu miinuksena mahdollisuus antaa myyjästä julkista palautetta, joten luotan enemmän vakiomyyjiin.
Sivustolla on laukkuja monessa merkissä ja mallissa aina Korssista Hermesiin, kun se oikea on löytynyt on aika ottaa yhteyttä myyjään. Se onnistuu "contact seller" napista. Sivuston viestijärjestelmä on hieman alkeellinen ja lähetetyt sekä saapuneet löydät sivustolta seuraavasti: My Account > My Mail & Favourites section. Useimmiten myyjät vaihtavat ensitöikseen kanssasi sähköposti-osoitteet lisäkuville yms. koska kuten sanottu sivuston oma viestintäsysteemi on hieman kehnohko.
Muutama nyrkkisääntö pätee DV:stä ostamiseen. Hinnat on aika pitkälti fixed price hintoja eli tinkivaraa ei ole jätetty. Eli ota yhteyttä myyjään jos hinta on mielestäsi kohdallaan ja olet kiinnostunut sen ostamaan. DV ei ole Facebookin nettikirppis jossa tehdään AV:ita ja tingataan tinkaamisesta päästyä.
Myyjän kanssa komminikointiin antaisin muutaman vinkin.
Myyjän kanssa keskustellessa kannattaa kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin; kertooko myyjä avoimesti laukun kunnosta, alkuperästä, saatko pyydettäessä lisäkuvia vai iskeekö myyjä heti "please pay" kortin kouraan. Kuumimman tuotteet toki menevät nopeasti ja myyjää kiinnostaa oletko tosiostaja, mutta hyvä myyjä näkee kuitenkin hieman vaivaa myydäkseen tuotteensa.
Mitä kuvia sitten kannattaa pyytää, jos myyjä ei niitä ole jo esille laittanut? Aitouden tunnistamiseksi ainakin yleiskuvat laukusta joissa laukkujen mittasuhteet tulevat hyvin esille, lisäkuvat nahkaosista, metalliosista, vetoketjuista ja tottakai laukun datacode + mahdolliset aitouskortit sekä kuitit. Vintagekappaleilla kuittia ei useimmiten kuitenkaan ole.
Aitouden tunnistamista helpottaa se, että tiedät itse miltä laukun tulisi näyttää, jotta tiedät onko mittasuhteet kohdallaan. Vintagea ostaessa on toki hyvä muistaa, että mallit ovat muuttuneet vuosien mittaan. Taas kerran, PurseForumilla löytyy mm. kattavaa tietoa LV:n koodeista ja valmistusmaista. Forumi tarjoaa myös aitoutusapua.
Luota omaan perstuntumaan, jos myyjä ei tunnu luotettavalta älä tee kauppoja tai kysele kokemuksia myyjästä Purse Forumilla, FB:n laukkuyhteisöissä jne.
Oma myyjäsuositukseni? No tietenkin Salon Du Vintage! Olen ostanut kaikki Vintage Vuittonini tältä myyjältä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Suosittelen häntä lämpimästi. Hän ymmärtää laadun ja merkin päälle, eikä myy rikkinäistä roskaa isolla hintalapulla vain siksi, että siinä lukee päällä LV. Hinnat ovat erinomaiset ja laatu hyvä. Jos kiinnostaa, voin antaa myyjän suoran sähköposti osoitteen, DV:n viestisysteemi kun on mitä on.
Vinkkejä muihin palveluihin? Ebayssä lue ehdottomasti myyjän palautteet ja muiden kokemukset myyjistä esim. Purse Forumilla. Parhaimmat löydöt tekee usein japanista! Nettikirppiksillä sanoisin, että suosi kasvotusten tehtyjä kauppoja.
Kysymyksiä tai kommentteja? Pistä tulemaan!
11/03/2015
#fabtag - Kosmetiikkaa saksasta / Cosmetic shopping in Germany
Scroll down and click on the » READ IN ENGLISH » to see the English version of this post!
Talven tullen kiinnostus kosmetiikkaa kohtaan alkaa taas herätä kuuman kesän jälkeen, kesäisin iho saa hehkua auringosta ja mieli on muutenkin korkealla. Syksy alkaa kuitenkin olla jo pitkällä, joten marssin rajan yli Saksaan, jossa kosmetiikka on huomattavasti Hollantia edullisempaa etenkin ns. markettimerkkien osalta. Teen ostokseni pääosin DM:ässä ja Rossmannilla, joista ensimmäiseksi mainittu löytyy aika kohtalokkaasti kaupparykelmästä, jossa suoritan viikkottaiset ruoka-ostokseni. Suosittellenkin lämpimästi käymään jommassa kummassa, ellei molemmissa jos Saksassa liikkuu. Molemmissa kaupoissa myydään myös sertifioitua luonnonkosmetiikkaa peruskosmetiikan seassa.
Mukaan tarttui kuukauden mittaan vähän kaikenlaista. Luomiväripaletti Essence all about nudes, sävy 02 nudes. Näissä on todella hyvä pigmentti alle neljän euron paletiksi. Conturkärpäsen hieman näykkäistyä nappasin myös mukaani Maybelline Master Sculpt contouring paletin sävyssä 01 light medium joka on asteen verran tummahko kalkkilaivan kapteenille, joten kevyttä kättä vaaditaan.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa DM:än omaa P2 merkkiä Vanhan Pierre Renen poskipunan kopahdettua lattialle ja muututtua pinkiksi keijupölyksi. Ostin P2 Glow Touch 030 touch of peony poskipunan ja ihan mielenkiinnosta kokeeksi P2 Sunshine Finish brossipuuterin värissä 020 acapulco sun.
P2 on siis tosiaan DM:än oma merkki ja etenkin heidän kynsilakat etenkin hiekka-efekti lakat on ihan uskomattoman hyviä ja kestäviä. Tykkään seikkailla eri merkkien parissa, mutten ole vielä kokeillut P2 muuta kosmetiikkaa kynsilakkojen lisäksi.
Nämä kaksi tuotetta sopivat ihan hyvin minulle, joka ei kaipaa mitään suurempaa pigmenttisyyttä poskipunaltaan ja pronssipuuteriltaan. Etenkin pronssipuuterin kanssa pidän siitä, ettei vitivalkoinen ihoni tule liian pronssiseksi vaan saa kevyen kuullon ja poskipunaa ei ensimmäisellä sipaisulla tule kuumepunoitukseen verrattavaa punerrusta. Kuitenkin niille, jotka kaipaavat voimakkaampaa pigmenttiä kertasipaisulla en voi näitä suositella.
Seuraavalla kierroksella nappaan mukaani Essencen vastaavat ja jätän nämä P2 käsilaukkuuni "naaman korjailuun" tai työpaikalla tehtävää hätämeikkiä varten, kun muistan unohtaneeni sen tärkeän kokouksen ja saapuneeni hyvin au natural tilassa työpaikalle.
Lisäksi ostin järkyttävän kasan huulituotteita sekä Essenceltä että P2 merkiltä. Yllättäen niissä P2 kynät pesivät Essencen kynät mennen tullen, mutta niistä lisää joskus myöhemmin
Ettein ihan menisi pelkäksi Saksan talouden tukemiseksi, jotain hain myös Hollannin puolelta. Nimittäin MAC Mineralize Skinfinish Natural mineraalipuuterin sävyssä light. Olen etsinyt jotain keveämpää vaihtoehtoa nestemäisten meikkipohjien korvaajaksi, sillä olen alkanut kaivata jotain kevyempää ja talven tullen monet nestemäiset meikkipojat muuttuvat liian tummiksi. Sain suosituksen kokeilla tätä tuotetta ja toivottavasti osoittautuu 30€ arvoiseksi. Se nyt ei sinäänsä ole mikään tajunnanräjäyttävä raha, mutta silti sen verran paljon, ettei tuotteen lykkääminen roskakoriin huonona kauheasti mieltä lämmitä.
Tässä ne pääpiirteittäin oli, lokakuun kosmetiikkahankinnat siis. Teen erillisen postauksen tuotteista myöhemmin, kunhan olen niitä päässyt kunnolla testaamaan. Ensivaikutelman perusteella Maybellinen countour paletti, Essencen nudes, P2 huulikynät ja MAC:in puuteri ovat ainakin ihan kymppi-ostoksia.
Talven tullen kiinnostus kosmetiikkaa kohtaan alkaa taas herätä kuuman kesän jälkeen, kesäisin iho saa hehkua auringosta ja mieli on muutenkin korkealla. Syksy alkaa kuitenkin olla jo pitkällä, joten marssin rajan yli Saksaan, jossa kosmetiikka on huomattavasti Hollantia edullisempaa etenkin ns. markettimerkkien osalta. Teen ostokseni pääosin DM:ässä ja Rossmannilla, joista ensimmäiseksi mainittu löytyy aika kohtalokkaasti kaupparykelmästä, jossa suoritan viikkottaiset ruoka-ostokseni. Suosittellenkin lämpimästi käymään jommassa kummassa, ellei molemmissa jos Saksassa liikkuu. Molemmissa kaupoissa myydään myös sertifioitua luonnonkosmetiikkaa peruskosmetiikan seassa.
Mukaan tarttui kuukauden mittaan vähän kaikenlaista. Luomiväripaletti Essence all about nudes, sävy 02 nudes. Näissä on todella hyvä pigmentti alle neljän euron paletiksi. Conturkärpäsen hieman näykkäistyä nappasin myös mukaani Maybelline Master Sculpt contouring paletin sävyssä 01 light medium joka on asteen verran tummahko kalkkilaivan kapteenille, joten kevyttä kättä vaaditaan.
Kokeilin myös ensimmäistä kertaa DM:än omaa P2 merkkiä Vanhan Pierre Renen poskipunan kopahdettua lattialle ja muututtua pinkiksi keijupölyksi. Ostin P2 Glow Touch 030 touch of peony poskipunan ja ihan mielenkiinnosta kokeeksi P2 Sunshine Finish brossipuuterin värissä 020 acapulco sun.
P2 on siis tosiaan DM:än oma merkki ja etenkin heidän kynsilakat etenkin hiekka-efekti lakat on ihan uskomattoman hyviä ja kestäviä. Tykkään seikkailla eri merkkien parissa, mutten ole vielä kokeillut P2 muuta kosmetiikkaa kynsilakkojen lisäksi.
Nämä kaksi tuotetta sopivat ihan hyvin minulle, joka ei kaipaa mitään suurempaa pigmenttisyyttä poskipunaltaan ja pronssipuuteriltaan. Etenkin pronssipuuterin kanssa pidän siitä, ettei vitivalkoinen ihoni tule liian pronssiseksi vaan saa kevyen kuullon ja poskipunaa ei ensimmäisellä sipaisulla tule kuumepunoitukseen verrattavaa punerrusta. Kuitenkin niille, jotka kaipaavat voimakkaampaa pigmenttiä kertasipaisulla en voi näitä suositella.
Seuraavalla kierroksella nappaan mukaani Essencen vastaavat ja jätän nämä P2 käsilaukkuuni "naaman korjailuun" tai työpaikalla tehtävää hätämeikkiä varten, kun muistan unohtaneeni sen tärkeän kokouksen ja saapuneeni hyvin au natural tilassa työpaikalle.
Lisäksi ostin järkyttävän kasan huulituotteita sekä Essenceltä että P2 merkiltä. Yllättäen niissä P2 kynät pesivät Essencen kynät mennen tullen, mutta niistä lisää joskus myöhemmin
Ettein ihan menisi pelkäksi Saksan talouden tukemiseksi, jotain hain myös Hollannin puolelta. Nimittäin MAC Mineralize Skinfinish Natural mineraalipuuterin sävyssä light. Olen etsinyt jotain keveämpää vaihtoehtoa nestemäisten meikkipohjien korvaajaksi, sillä olen alkanut kaivata jotain kevyempää ja talven tullen monet nestemäiset meikkipojat muuttuvat liian tummiksi. Sain suosituksen kokeilla tätä tuotetta ja toivottavasti osoittautuu 30€ arvoiseksi. Se nyt ei sinäänsä ole mikään tajunnanräjäyttävä raha, mutta silti sen verran paljon, ettei tuotteen lykkääminen roskakoriin huonona kauheasti mieltä lämmitä.
Tässä ne pääpiirteittäin oli, lokakuun kosmetiikkahankinnat siis. Teen erillisen postauksen tuotteista myöhemmin, kunhan olen niitä päässyt kunnolla testaamaan. Ensivaikutelman perusteella Maybellinen countour paletti, Essencen nudes, P2 huulikynät ja MAC:in puuteri ovat ainakin ihan kymppi-ostoksia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)