Muutettiin vuosi sitten parin kuukauden suomessa asumisen jälkeen takaisin Limburgiin, kun sain nykyisen työni. Tottakai oltiin annettu entinen asunto jo eteenpäin ja piti etsiä uutta alle. Olimme jo ennen lähtöä päättäneet, että jos palaamme tänne muutamme Maastrichtin sijaan Valkenburgiin.
.
Asunnon piti olla juuri sopiva, jotta siihen haluaa sitoutua vuodeksi ja kaikkineen sopimuskuluineen. Mies kierteli näyttöjä viikkokaupalla ja lopulta päätyi pieneen Valkenburgilaiseen kylään keskellä ei mitään. Välittäjä oli puoli tuntia myöhässä, koska ei ajatellut kenenkään tulevan edes paikalle.
Viikkoa myöhemmin avaimet kahdeksankymmentä neliöiseen kahden kerroksen ullakkohuoneistoon oli meidän. Ja siitä lähtien meillä huonekalut ovat tanssineet pitkin asuntoa, taulut kuljeksineet seinältä toiselle ja etsineet omaa paikkaansa. Lankkulattiat narisee mukavasti villasukkien alla ja valkoinen tiilienä tarjoaa haasteita taulufriikille (ja porakoneelle).
Haluankin siis toivottaa, teidät tervetulleeksi meille!
