#bagtag - Laukkuharrastus ja Designer Vintage

Vintagelaukut ja miten niihin hurahdin

Olen aina pitänyt kauniista laukuista, mutta suomessa asuessani en juuri laukkuja käyttänyt. Kamat kulki takin taskussa, auton penkillä, pitkin auton penkkejä ja koska olen huoleton luonnonlapsi en kantanut kotosuomessa mukanani kuin pikkuista HTC wildfire kännykkää ja pankkikorttia jotka meni mukavasti taskuun.Vaikka diggasin jo silloin kauniista laukuista, en yksinkertaisesti tarvinnut laukkua.

Kun muutin Hollantiin kolmisen vuotta sitten ostin lentokentälle saapuessani mustan Longchampin Le Pliagen medium koossa, koska tiesin reissaavani paljon Rotterdamin ja Maastrichtin väliä. Saavuin kentälle Eas Packin reppu selässä, joka oli silloin ainoa veskani armeijan ylijäämävarastolta ostettua kirjoituksia täynnä olevaa ylä-aste aikaista koululaukkuani.



Sittemmin laukkuharrastus alkoi pikkuhiljaa edetä, hankin Le Pliagen kaveiksi nahkaisen Longchampin, joululahjaksi Tory Burchin safino toten, Louis Vuittonin Pochetten palkinnoksi itselleni vuoden työputkesta ja siitä sitten joululahja (second hand) Mulberryn kautta jotenkin päädyin Vintage Vuittoneihin ja nyt niitä roikkuu vaatekaapissa neljä kappaletta; Piano, Noe, Saint Jacques ja Speedy 35 (joka tosin ei ole ihan virallisesti vintagea, kuitenkin viime vuosikymmeneltä).

En ole koskaan ollut suuri fani mitä tulee LV:hen brändinä tai heidän tämän hetkeisiin malleihin. LV ei ole täällä mitenkään ihmeellinen ylemmistön merkki vaan kadut on Neverfulleja ja Speedyjä pullollaan. En itse vain yleisesti ottaen perusta tonnin hintalapusta cavas laukussa. Oikeastaan en kauheasti perusta tonnin hintalapusta missään laukussa, sillä olen suhteellisen pihi tyyppi. Sellainen kansantaloudelle epämiellyttävä ihminen, joka vain istuu rahojensa päällä ja mitä enemmän sitä on sitä pihimmäksi homma menee. Pikkuisen voin käyttää, mutten paljoa!

Joka tapauksessa, mennäänpä takaisin asiaan...

Etsin siis itselleni viime talvena uutta laukkua, kun Longchampin Veau Foulonne Tote alkoi jäädä pieneksi ja East West Bayswateria en raaskinut alkaa käyttämään puhki.Jostain googlen ja parin mutkan kautta eksyin Designer Vintage nimiselle sivustolle ja sivustolla majailleeseen Salon Du Vintage nimiseen putiikkiin. Siellä odotti laukku nimeltä Cabas Piano ja se oli yksinkertaisesti täydellinen.

Tutkin sivustoa ja laitoin viestin myyjälle noin tuhannen ja yhden kysymyksen saattelemana. Sivuilla komeileva laukku oli jo myyty, mutta myyjälle oli tulossa uusi kappale ja eipä aikaakaan kun kuvat tipahtivat sähköpostiini.



Olihan se ensimmäisen vintagelaukun osto jännittävää. Myyjä kuitenkin vastasi joka ikiseen kummalliseenkin kysymykseeni asiallisesti, oli ollut jäsenenä sivustolla jo pari vuotta ja laukun aitoutus purse forumilla näytti vihreää valoa. Pientä jännitystä ilmassa raha ja laukku vaihtui päiksensä ja seuraavana päivänä postipete koputti ovea. Paketista paljastui upea vintageveska jonka laatu-hintasuhde sai allekirjoittaneen leuan loksahtamaan auki. Siinä missä melkein saman verran alennsumyynneissä maksanut Tory Burchini oli järjetöntä kuraa tämä kaunotar oli vielä 11 vuoden kypsässä iässä täydellinen.

Ja siitä se sitten lähti. Olin niin vakuuttunut vintage Vuittoneiden laadusta ja tutustuessani merkin vintage malleihin syvemmin rakkaus oli sillä sinetöity. Jos jostain tykkään, se on hyvä hinta-laatu suhde ja vanhemman kaliberin vuiskoissa se todella totetuu. Vanhin laukkuni on vuodelta 1982. Seitsemän vuotta ennen kuin itse edes synnyin!

Olen vuoden aikana täydentänyt vintagehyllyä Salon du Vintagesta nyt neljästi. Vintagelaukuissa on siis todella laatu ja hinta kohdallaan. Vachetta ruskettuu kuitenkin joka tapauksessa, joten ostaessani jo valmiiksi patinoituneen yksilön säästyn monelta hikikarpalolta jonka patinaprosessi tuottaa. Mielestäni vuittonien kauneus perustuu juuri vachettan kauniiseen väriin ja olemukseen.

Merkkilaukkujen ympärillä pyörii usein tietynlainen viba. Ootko sä nyt parempi kuin mä tai, että merkkilaukun kantajalla on automaattisesti isot hynät pankkitilillä. Voihan näin ollakin, mutta omalla kohdalla merkki valikoitui sattumalta. En todennäköisesti tule koskaan ostamaan uutta LV:tä suoraan liikkeestä, vaikka minulla tällä hetkellä siihen finanssit riittäisivätkin. Vintageissa on sitä jotain tunnelmallista, jota uudenkarheassa laukussa minulle ei ole.

Merkkilaukun omistaminen ei tunnu omalta kohdalta mitenkään erilaiselta, kuin vaikka henkkamaukasta hankitun kappaleen. Tottakai olen iloinen jokaisesta laukustani ja olen ne tarkoin valinnut, mutta ne eivät ole mullistaneet elämääni tai saa minua leijumaan viisi senttiä kadun pinnasta, kun tallustelen kaupungilla. En myöskään ole ylitsepääsemättömän kiintynyt veskoihini. Vaikken harkitse myyväni ainuttakaan sillä ostan laukkuja vain jos todella todella tykästyn niihin, jos sisareni rimpauttaisi huomenissa ja kysyisi antaisinko yhden monesta laukustani hänelle, tottakai antaisin. Onhan minulla niitä niin monta ja loppupeleissä ne ovat vain laukkuja.

Olen saanut niistä kassikaupalla iloa, mutta voisin hyvin elää ilman yhtäkään laukkua. Onhan mulla taskut! Laukkuharrastus on kuitenkin harrastus siinä missä postimerkkienkin keräily, keräilijä voisi elää ilman merkkejään, mutta olisihan elämä silloin yhtä valopilkkua köyhempi.

Merkkilaukut second handina ja Designer Vintage 

Mistä näitä kaunottaria sitten saa? No, ebay (kannattaa liittyä Purse Forumille ja kurkata luotettavat ebay myyjät töspy) joskin EU:n ulkopuolelta ostaessa laukkuihin pärähtää päälle mahdollinen tullimaksu, Designer-Vintage, Vestiaire Collectivesta, Yoogis Closetista, merkkilaukkuihin erikoistuneilta FB kirppiksiltä, Huuto.netistä, onhan näitä!

Tässä vähän infoa!



Olen saanut paljon kysymyksiä muilta laukkufriikeiltä Designer Vintagesta, josta olen ostanut toistaiseksi melkein kaikki Vintage veskani. Laukun ostamiseen ulkomailta on usein korkea kynnys ja vieraat sivustot arveluttavat. Valvottu sivusto on kuitenkin turvallisempi paikka tehdä kauppaa.

Vaikka käsittelen tässä jutussa pääosin DV:stä ostamista, monet jutut pätevät mm. Ebaystä ja nettikirppiksiltä ostamiseen.

Designer Vintage on hollannista pyöritettävä sivusto, jolla eurooppalaiset myyjät kauppaavat merkkilaukkujaan. Joukossa on sekä yksittäisiä myyjiä, että "VIP" myyjiä joilla on oma kauppa eli VIP boutique sivustolla.  Sivustolla on nimenomaan paljon Hollantilaisia ja Belgialaisia myyjiä, mutta suurin osa ilmoituksista on kuitenkin englanniksi ja myyjien englanti on ihan hyvällä tasolla.

Sivustolle liittyminen ja sen peruskäyttö on ilmaista eikä Designer Vintage ota myyjiltä provisiota, mutta ilmoitus, front row- ja VIP jäsenyys tottakai maksavat erikseen. Front row jäsenenä pääset näkemään ilmoitukset 24h ennen perusjäseniä ja VIP jäsenyys on suunnattu myyjille, jolloin saat näkyvyyttä etusivulla, oman VIP boutique kauppasi jne. Front Row jäsenyys maksaa 15e / 2kk ja VIP jäsenyys myyjille 80e / kk.

Sivuston henkilökunta tarkistaa ilmoitukset ennen niiden julkaisua ja myyjiltä vaaditaan tietty määrä kuvia tietyistä osista laukkua. Sivusto tekee myös uusille myyjille profiili checkin. Silti on äärimmäisen tärkeää, että itse tiedät mitä olet ostamassa. Tutustu valitsemaasi merkkiin ja malliin huolella etukäteen.

Eli googlaa, youtubeta arvosteluja sekä unboxing videoita ja tarvittaessa tarkistuta aitous esimerkiksi Purse Forumilla, jossa kirjoittelee satapäin haukansilmäisiä laukkuharrastajia. Purse forum on erinomainen paikka kalastella inforomaatiota noin muutenkin. Mitä enemmän tiedät itse mallista ja merkistä, sitä helpompi on tehdä kauppaa.

Vintage kappaleilla ei usein ole kuittia mukana joten luotto omaan arviointikykyyn helpottaa aidon laukun tunnistamista. Itse suosin myyjiä joilla on oma boutique ja joilla on jo muutama vuosi sivustolla plakkarissa. Sivustolta puuttuu miinuksena mahdollisuus antaa myyjästä julkista palautetta, joten luotan enemmän vakiomyyjiin.

Sivustolla on laukkuja monessa merkissä ja mallissa aina Korssista Hermesiin, kun se oikea on löytynyt on aika ottaa yhteyttä myyjään. Se onnistuu "contact seller" napista. Sivuston viestijärjestelmä on hieman alkeellinen ja lähetetyt sekä saapuneet löydät sivustolta seuraavasti:  My Account > My Mail & Favourites section. Useimmiten myyjät vaihtavat ensitöikseen kanssasi sähköposti-osoitteet lisäkuville yms. koska kuten sanottu sivuston oma viestintäsysteemi on hieman kehnohko.

Muutama nyrkkisääntö pätee DV:stä ostamiseen. Hinnat on aika pitkälti fixed price hintoja eli tinkivaraa ei ole jätetty. Eli ota yhteyttä myyjään jos hinta on mielestäsi kohdallaan ja olet kiinnostunut sen ostamaan. DV ei ole Facebookin nettikirppis jossa tehdään AV:ita ja tingataan tinkaamisesta päästyä.



Myyjän kanssa komminikointiin antaisin muutaman vinkin.

Myyjän kanssa keskustellessa kannattaa kiinnittää huomioita seuraaviin asioihin; kertooko myyjä avoimesti laukun kunnosta, alkuperästä, saatko pyydettäessä lisäkuvia vai iskeekö myyjä heti "please pay" kortin kouraan. Kuumimman tuotteet toki menevät nopeasti ja myyjää kiinnostaa oletko tosiostaja, mutta hyvä myyjä näkee kuitenkin hieman vaivaa myydäkseen tuotteensa.

Mitä kuvia sitten kannattaa pyytää, jos myyjä ei niitä ole jo esille laittanut? Aitouden tunnistamiseksi ainakin yleiskuvat laukusta joissa laukkujen mittasuhteet tulevat hyvin esille, lisäkuvat nahkaosista, metalliosista, vetoketjuista ja tottakai laukun datacode + mahdolliset aitouskortit sekä kuitit. Vintagekappaleilla kuittia ei useimmiten kuitenkaan ole.

Aitouden tunnistamista helpottaa se, että tiedät itse miltä laukun tulisi näyttää, jotta tiedät onko mittasuhteet kohdallaan. Vintagea ostaessa on toki hyvä muistaa, että mallit ovat muuttuneet vuosien mittaan. Taas kerran, PurseForumilla löytyy mm. kattavaa tietoa LV:n koodeista ja valmistusmaista. Forumi tarjoaa myös aitoutusapua.

Luota omaan perstuntumaan, jos myyjä ei tunnu luotettavalta älä tee kauppoja tai kysele kokemuksia myyjästä Purse Forumilla, FB:n laukkuyhteisöissä jne.

Oma myyjäsuositukseni? No tietenkin Salon Du Vintage! Olen ostanut kaikki Vintage Vuittonini tältä myyjältä ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Suosittelen häntä lämpimästi. Hän ymmärtää laadun ja merkin päälle, eikä myy rikkinäistä roskaa isolla hintalapulla vain siksi, että siinä lukee päällä LV. Hinnat ovat erinomaiset ja laatu hyvä. Jos kiinnostaa, voin antaa myyjän suoran sähköposti osoitteen, DV:n viestisysteemi kun on mitä on.

Vinkkejä muihin palveluihin? Ebayssä lue ehdottomasti myyjän palautteet ja muiden kokemukset myyjistä esim. Purse Forumilla. Parhaimmat löydöt tekee usein japanista! Nettikirppiksillä sanoisin, että suosi kasvotusten tehtyjä kauppoja.

Kysymyksiä tai kommentteja? Pistä tulemaan!

#bagtag - Louis Vuitton Pochette NM

Laukku nimeltä Louis Vuittonin Pochette NM on monien kysymyksien veska ja toivoin voivani muutamiin niistä vastata tämän postauksen myötä. Virallisestihan tämä on lueteltu accessories kategorian alle, mutta sen todellisesta fuktiosta voi olla montaa mieltä.

NM laukun nimen perässä tarkoittaa new model eli siis uusi malli, sillä LV antoi Pochetelle kasvojenkohotuksen reilu puolitoista vuotta takaperin. Laukku kasvoi kokoon 23 x 13 x 4 cm (leveys x korkeus x syvyys) ja laukun pohjaa levennettiin, joten se seisoo nyt tukevammin omillaan. Laukun sisällä on myös pieni tasku johon sujahtaa kätevästi esimerkiksi kortit tai muut pikkujutut sekä laukun hihnaa on pidennetty, joten laukku ei olalla kannettaessa enää kutittele kainaloa.

Mistä on sitten pienet Pochetet tehty? Noh! Pochette on materiaaliltaan kanvasta kullanvärisillä metalliosilla ja vachetta hihnalla (ja tägi on tottakai vachetta nahkaa) ja siinä on ruskea tekstiilivuori. Kyseessä ei siis ole nahkalaukku. Hintakin varmasti monia kiinnostaa. Ostin omani puolitoista vuotta sitten hintaan 340€, mutta nykyään hinta on 380€. Jätän jokaisen omaksi tuomioksi sen onko Pochette halpa, medikka, tyyris vai sikahintainen.



Nyt kun nippelitiedon nappulatrivia ja faktat käsitelty, siirrytään mielipiteisiin. Miksi laukku on ehdoton suosikkini kaikista laukuistani? Sehän on vaan pikkuinen pussukka! Mutta, se on niiin muuntautumiskykyinen ja käytännöllinen. Olen myös hieman pihi, laukut on yksi ainoista asioista joihin suostun laittamaan rahaa ilman viidenkymmenen prosentin alennustägiä kyljessä, siksipä pochetten monipuolisuus - hintasuhde rapsuttelee sisäsien pihistelijäni mahanalusta juuri oikeasta kohtaa, jotta jalka lähtisi vipattamaan. Onhan se toki myös todella nätti sirossa yksinkertaisuudessaan.

Tykkään saada rahoilleni vastinetta ja Pochette onkin menossa mukana aika pitkälti päivittäin. Irroitettavan hihnansa johdosta Pochette on nerokas. Se toimii päivästä riippuen ilman hihnaansa purse-organizerina pitäen huolta siitä, että löydän Noesta tai Speedystä pikkutavarat edes alle viidessä minutissa, reissussa meikkipussina, iltamenoissa clutchina hihna loopilla tai ilman, lyhyen hihnasa kanssa pikkulaukkuna ravintolassa pyörähtäessä sekä pitkän hihnan/ketjun kanssa rentona crossbodynä kesäisille jäätelökeikoille keskustaan.

Laukku on pieni, mutta ryhdikäs ja hihnasta riippuen ihanan kepeän naisellinen. Käytössäni on kaksi nahkahihnaa, laukun mukana tullut lyhyt ja pitkä crossbody hihna jonka teetin briteissä Etsyn kautta ja yksi pitkä ketju. Laukun muuntautumiskyky näiden hihnojen kanssa on aivan mieletön.

Muuntautumiskyvystä ei tietenkään ole kovinkaan paljoa riemua jos laukkuun mahtuu vain huulipuna ja kahden euron kolikko, joten yleisin kysymys kuuluukin, mitä Pochette vetää sisäänsä?



Kaikenlaista! Kymmenen pisteen kysymys on, että mahtuuko sinne puhelin? Toki. Minä kannan mukana paljon pientä sälää, pääosin särkylääkkeitä koko kuukaudeksi migreenin ja reuman takia, kortit (en käytä lompakkoa) liihottavat vapaina pitkin laukunpohjaa siellä huulirasvoje, kolikkojen ja aurinkolasien joukossa. Pochette pistää koko köörin kuriin. Kuvassa Pochetteen on järjestäytynyt kasa lääkkeitä, kipugeeli, aurinkolasit, passi, maksukortti sekä auton rekisterikortti, nessuja, huulirasvoja, puhelinjohtopampula ja luuri kotelossaan + useimmiten vielä auton avaimet kirsikkana kakun päällä.

Tällä ahdolla Pochette ei pullota eikä tursota. Jos ei joudu kantamaan lääkevuorta mukanansa tilaa jää tottakai huimasti enemmän kuin minulla vaikka puuterille, avainnipulle tai mitä nyt ihmiset mukanaan kantaa.

Todellisuudessa pussukassa on myös miljoona post it lappua, karkkipapereita, parikymmentä rutattua kuittia ja muutama eksynyt kolikko, jotka siivosin eilen laukkusiivouksen yhteydessä. Pochetteen menee siis helposti välttämättömimmät ja pikkusälät, mutta sinne ei toki ahtaa koko omaisuuttaan. Tiivistettynä Pochette on siis ihan semitilava. Minulle juuri passseli. Ei liian suuri, muttei liian pienikään. Koen vanhan mallisen Pochetten hieman liian naftiksi NM:än kaikkiin käyttötarkoituksiin.

Pochette on siis kieltämättä kätevä purse-organizer ja meikkipussukka, mutta miltä Pochette sitten näyttää laukkuna?



Kivaltahan se näyttää! Tässä kuva lyhyellä hihnalla olalla ja puolitoista vuotta vanha kuva ketjuhihnalla. Omaan 155cm pitkää, hoikahkoa varttani vasten laukku on hyvinkin sopusuhtainen.

Vielä yksi kysymys. Entäpä wear and tear eli kuinka laukku on kestänyt melkein päivittäistä mukana kulkemista? Hyvin. Vachetta osat ovat saaneet kivasti patinaa, vetoketju ei ole ottanut nokkiinsa vähän täydemmästäkään pussukasta, canvas on täydellisessä kunnossa ja kangasosat/sisus muutamaan koirankarvaa lukuun ottamatta supersiistit, mutten olettaisi yhtään vähempää tämän hintaiselta pikkulaukulta. En ole käsitellyt laukkua mitenkään erityistä varovaisuutta noudattaen eikä se ole viettänyt päivääkään pölypussissa ostopäivän jälkeen. Laatuun olen siis hyvin tyytyväinen.

Jos jokin jäi vielä askarruttamaan, heitä kommenttia lootaan!

#bagtag - Jacques

Olin suunnitellut tälle viikolle (tai oikeastaan jo viime viikolle) postausta Valkenburgista ja yleisesti Limburgista, mutta työ tuli tielle ja olen torkkunut illat sohvalla Star Trekkiä puoliunessa katsellen. Mennään nyt kuitenkin vähän kevyemmällä setillä vielä tänään, nimittäin bagtagilla. Viikonloppun yritän saada raapustettua kasaan Limburgi ja kotipostauksen, sillä viime viikolla pistettiin olohuoneen järjestys uuteen uskoon.

Joka tapauksessa, tänään haluaisin esitellä teille tämän kesän the kesälaukun. Ostin sen loppukeväästä iskettyäni siihen silmäni laukkudiilerini sivuilla. Avasin juuri lomarahojen kilahdettua tilille uhkarohkeana laukkusivut ja siellä se odotti meikäläistä.

Keltainen epi Saint Jacques vuodelta 1995.

Jacques on ensimmäinen laukku jonka olen ostanut tässä ja nyt. Yleensä noudatan muutaman päivän harkinta-aikaa tai ainakin nukun yön yli ennen kuin sovin kaupoista, koska en pidä hutiostoksista, mutta nyt avasin sähköpostini ja meilasin laukkudiilerilleni, että laukku on nyt myyty!

En ollut koskaan aikaisemmin nähnyt tätä vuonna -07 poistunutta laukkumallia, mutta kun se kerran verkkokalvoilleni piirtyi en saanut sitä mielestäni. Laukun muotoilu on täydellinen. Ovaali pohja, laukun puolisirppimäinen muoto ja kahvojen v-kuvioiset yksityiskohdat. Laukku on eleetön, mutta samalla puhutteleva.

Pidän myös siitä, että laukun tunnistaa Louis Vuittoniksi vain joku asiaan perehtynyt tai pienen laukun alareunaan painetun kirjainyhdistelmän huomaava. Se ei samalla tapaa huuda merkkiään, kuten vaikka monogram kuosi. Jacques puhuttelee enemmän ulkonäöllään, kuin merkillään. Joku on selkeästi käyttänyt enemmän kuin viisi minuuttia tämän laukun suunnitteluun.

En omistanut ennen Jacquesia yhtään epi laukkua, joten senkin puolesta se oli äärimmäisen tervetullut lisä. Keltainen väri on kiva piristysruiske muuten harmaaseen laukkuarmeijaani sekä mustanpuhuvaan pukeutumistyyliin. Edelleen, kun katson tätä laukkua en voi kun huokaista.

Olen iloinen saatuani tämän laukun kokoelmaani. Jacquesia ei nimittäin ihan joka päivä ole myynnissä näillä leveysasteilla Laukku keikkui olalla läpi ihanien kesäpäivien hellemekossa ja toimi myös tilavuutensa puolesta lentolaukkuna reissulla suomeen. Vaikka Jacques ei sinäänsä laukkuna ole huiman kokoinen on se minun pienten laukkujen ystävänä se kokoelmani kuormajuhta.

Mutta, antaa laukun taas puhua puolestaan.

#bagtag - A quick peek of Speedy

Edellinen postaus oli sinäänsä harhaanjohtava, sillä jo sitä kirjoittaessa odottelin Speedyä saapuvaksi kotiin. Pari viikkoa sitten otin yhteyttä laukkudiileriini (hämärää!) ja kysyin onnistuisiko moisen löytämään, Damier Azur kun ei kuulu hänen normaaliin valikoimaansa vaikka kaikkea muuta ihanaa onkin nettikauppa pullollaan.

Laukku löytyi ja tuskastuneena odottelin lauantaista postikeskuksessa pörrännyttä pakettia kunnes vihdoin tänään soi ovikello. Kaahasin kotiin töistä ja revin paketin siltä seisomalta auki ja sieltähän se Speedy 30 Damier Azur kuosissa kuoriutui paketista.

Laukku on vuosimallia 2009, joten ihan vintageksi sitä ei voi kutsua. Olen kuitenkin haaveillut tästä veskasta jo jonnen aikaa, joten se oli tervetullut lisäys kokoelmaan.

Olen suuri patina fani ja pitkähkö etsintä kannatti, sillä tässä kaunottaressa on kaunis hunajainen patina ja tummentumaa vain kahvojen alaosissa, jonne nyt Speedyssä sitä tummentumaa kertyy joka tapauksessa meille jotka käyttävät laukkua huolettomasti ja ahkerasti.

Kokovalinta meni satasella nappiin ja koko 30 sopii kivasti tällaisen alta satakuusikymppisen, suhteellisen sutjakan tytön käsivarrelle keikkumaan. En ole vielä ehtinyt siis laukkua kertaakaan käyttää, joten palaan aiheeseen vähän myöhemmin tarkempien kuvien kera. Olin ajatellut säästää kuvat myöhempään, kunhan olen avannut vähän laukkuharrastustani ja kokoelmaani ylipäänsä, mutten laukun livenä nähtyäni voinut vastustaa julkaisemasta paria kuvaa.

Laukku on siis jälleen Designer Vintagesta, salon du vintage myyjältä, jota en voi kuin suositella :). Postittaa myös suomeen!

#bagtag - Himotusta / Cravings

Melkeinpä jokaisen vintage laukkuja harrastavan kaapista löytyy yksi tietty laukku. Nimittäin Louis Vuittonin Speedy. Se on tietynlainen must have laukku vintage friikeille, sillä se on ensimmäinen käsilaukkumalli jota Vuitton alkoi valmistaa sekä erittäin helppo laukku löytää ja aloittaa laukkuharrastus.

Speedy on pienempi version Louisin pojan Georges Vuittonin vuonna 1930 suunnittelemasta Keepall laukusta ja keepall oli sen verran kovan luokan hitti, ettei aikaakaan kun Vuitton esitteli Speedyn. Keepallin käsilaukku kokoisen pikkusiskon. Alkuun Speedyä sai vain koossa 30, mutta vuonna 1965 Audrey Hepburnin toivomuksesta luotiin myös pienemi koko 25. Nykyään Speedyä saa myös kokoluokissa 35 ja 40. Koko on suoraan verrannollinen laukun pituuteen sentteinä. Speedy on tänäkin päivänä yksi LV:n myydyimpiä veskoja.



Syy miksen ole itse vielä Speedyä hankkinut, etenkään ikonisessa Monogram kuosissa on se, että Speedyjä on lähes aina tarjolla Monogramina useissa eri mitoissa. Voin sellaisen itselleni hankkia melkeinpä milloin vain, sen sijaan viime aikoina hankkimieni laukkujen löytäminen ei ole aina ollut itsestäänselvyys.

Kuitenkin viime kuukausina hyvin monogram painotteista ja muutenkin aika tummaa laukkurivistöäni katseltuani olen alkanut kaivata vaaleaa laukkua. Olen aina tykännyt LV:n Damier Azur kuosista jossa olisin halunnut Pochettenikin hankkia puolitoista vuotta sitten (jäljellä oli enää monoa) ja yllätin itseni katselemasta laukkuja kyseisessä kuosissa, se kun ei ole vintage kuosi. Kuten sanottu, en ole niinkään ihastunut kovinkaan moneen Vuittonin nykymalliin, joten Pinterest ja Youtube seikkailuni veivät minut katselemaan Speedyjä koossa 30. Klassinen malli vähän tuoreemmassa värissä.

Azur kuosissa toki ei Vintage Speedyä löydy, mutta noh, olkoot sitten kokoelmani juniori. Vingate laukut ovat useimmiten Mono canvasta ja Epi nahkaa. Joskin tätä kokoa juuri tässä kuviossa ja koossa ei ole yhtä helppo löytää, kuin Monogramia etenkin jos vaatimuksena on vaaleahko patina. Kädessä ja paljaalla käsivarrella kannettavissa laukuissa vachetta kahvat tummuvat joskus todella paljon. Siis todella paljon. Minä kun pidän sellaisesta täyteläisestä hunajapatinasta en oikein lämpene mustuneille ja heti huoltoa vaativille kahvoille.

Laukun metsästäminen on kuitenkin puolet hauskuudesta, joten let the hunt begin! Raportoin takaisin, jos ja kun metsästykseni tuottaa tulosta.