Ruska

Taas on tovi hujahtanut edellisestä postauksesta. Työt ja opiskelu on haitanneet harrastuksia, mutta jossain esseen, työraportin ja suomen loman välissä tännekin hiipi ihana ruska. Oikeastaan ruskasta on saatu nauttia jo kuukauden päivät ja toivon sen viipyvän vielä viikon, ehkä toisenkin. Säätiedotus ainakin lupaa hyvää, vielä saisi nauttia muutaman viikon kivoista keleistä ennen kuin sysipimeä ja läpimärkä talvi saapuu näillekin leveysasteille

Tällaisina päivinä kun ulkona on +15 astetta ja metsä loistaa väreissä on onni asua Valkenburgissa. Rakastan syksyä ja se on ehdottomasti mun lempivuodenaika. Suomessa ollessa vietin hyvän tovin metsässä marjoja ja sieniä poimien, täällä taas olen impannut raikasta syysilmaa ja ihania värejä koiran kanssa metsälenkeillessä. Kuvat on otettu meidän asunnon ikkunoista ja ikkunan avatessa värit vähän kuin tulvahtavat sisään. Uskomaton väriloisto tuo hyvää mieltä ja auttaa imemää energiaa kohta koittavan talven varalle.

Kaunista!

#lifeabroad - Kolmas vuosi toden sanoo

Kolmas vuosi mamuna on loppusuoralla ja seuraava siintää jo horisontissa. Kun kolme vuotta sitten pakkasin laukkuni ja nousin Helsinki-Vantaan portilta 19 sinivalkoisin siivin kohta uutta elämää en oikeastaan tiennyt mitä odottaa tai jos rehellisiä ollaan, en odottanut oikein mitään. Se oli oikeastaan ihan hyvä eväs uuteen maahan muuttaessa, ettei odottanut liikoja ja lähti tavallaan avoimin mielin soluttautumaan. Olen tietyllä tapaa kuivahko raivorealisti, joten ruusunpunaisten lasien läpi tuijottelu ei kuulu repertuaariini missään muussakaan asiassa.



Hollanti tai Alankomaathan tämä on, mutta Hollanti on niin paljon kivempi laiskemman kirjoittaa. Kirjoitan aina Englanniksi Netherlands ja suomeksi Hollanti, koska tiedän sanan Holland ryöpäyttävän rakkalta Limburgeriltani täyslaidallisen palautetta siitä, että me ei olla Hollanti, me ollaan Alankomaat. Etelässä on tärkeää, että kukaan ei puolivahingossakaan hollannittele. Hollander tarkoittaa jostain Einhovenin tuolta puolen tulevaa Hollantilaista. Paikalliset ovat Limburgereita, Maastrichtereita tai ihan vaan dutch people. Ei koskaan ikinä Hollander tai voi tunteet kuohahtaa.

Enivei, Hollanti ei ole koskaan ollut mulle mikään unelmamaa ja en oikeastaan Limburgista 30km säteellä edes suuremmin pidä. tai no välitä koko maasta. Asun täällä ihan vaan siitä syystä, että mies sattuu olemaan paikallisia, mutta pidän todella paljon Eteläisen Limburgin maisemista ja elämänmenosta. Kun kävin Hollannissa ensimmäisen kerran, mulla oli outo kutina, että kuulen tästä maasta vielä vaikka en ollut vielä edes tavannut miestäni.

Maana Hollanti on sinäällään ihan jees, mutta en voi väittää ettenkö samoilla asumisen hinnoilla ja paremmalla työtilanteella Suomessa olisi jo lennolla kohti pohjoista ihan vain pystyäkseni olla enemmän perheeni kanssa fyysisesti tekemisissä. Silti täällä asumisessa on paljon positiivista. Valkenburg ja eteläinen Limburg yleensä ovat kauniita paikkoja. Ruoka on halpaa, sää täällä eteläisessä päässä ihan mukava ja ihmiset on mun alakerran naapuria lukuunottamatta miellyttäviä sekä avuliaita jos on hyvä BS-suodatin. Minut on otettu hyvin vastaan ja Suomalaisuuteni on enemmänkin positiivinen juttu, kuin asia jonka takia minua vieroksuttaisiin.

Kaiken kaikkiaan olen elämääni täällä hyvin tyytyväinen. Hollanti on hyvä maa asua, vaikkei siitä yleisesti ottaen mitenkään riemunkiljahduksia kirvoittavalla tasolla pitäisi. Hollantilaiset itse on toki kovia valittamaan veroista, riistosta ja kaikesta kalliista. Omaan silmään ruokakaupan hintataso on edelleen puoli-ilmainen ja no, belgian superhalpa bensa tekee isomman auton omistamisesta saatanallisesta maantieverosta huolimatta siedettävää.

Vaikka olen tosi suomalainen tyyppi huomaan kuitenkin vuosi vuodelta istuvani tänne tiukemmin ja pikkuhiljaa suomi suomalaisuudestani ja palavasta rakkaudesta suomalaisuutta kohtaan ei tunnu enää järkevältä asuinmaavalinnalta. Suomessa on aina mukava lomailla ja nähdä perhettä, mutta kotiin Valkenburgiin on aina mukava palata ja kukkarokin kiittää. Elämä suomen talvessa ja taloustilanteessa tuntuu tietyllä tapaa turhan ankaralta letkeään elämänmenoon täällä tottuneelle.

Täällä etelässä paikallinen identiteetti on myös hyvin voimakas ja sen eroavaisuutta pohjoisen identitettiin korostetaan paljon. Sanonkin usein, että en suostuisi asumaan tässä maassa muualla, kuin Limburgissa, mutta liekö se paikallisten kolmivuotisen aivopesun tulosta vai absoluuttinen totuus?

Ainoa nurinan aihe on mulla oikeastaan se, että mun "pikkuruisesta" Volvosta verotetaan aivan uskomattomia summia vuodessa (maksan n. 800€ vuodessa maantieveroa, vrt. Golffi n. 400€ vuodessa), mutta täällä on hyvin tavanomaista se, että ihmiset maksavat tekemiensä valintojen mukaan. Kukaan ei asella uhaten pakottanut ostamaan järjettömän kokoista lotjaa. Monessa asiassa saa vaikuttaa siihen, paljonko lompakosta lohkeaa tekemällä pienempiä tai suurempia valintoja asumisen, terveysvakuutuksen ja sen autovalinnan suhteen.

Anyway, tällä postauksella oli myös pointti.

Ajattelin näin kolmannen vuoden kunnaiksi kirjoittaa pienen sarjan postauksia aiheittain. Vähän ruuasta, vähän Limburgilaisista, hollannin ihanasta kielestä, työnhausta ja siitä mitä on huristella menemään paikallisten sekamelskassa. Jos lähden aihetta sivuamaan yhdessä postauksessa siitä tulee joulupukin lahjalistan pituinen ja raamatun paksuinen sepustus joka sivuaa vähän sitä ja tätä vähän asiasta sekä sen vierestä. On helpompi jakaa asiat omien postauksiensa alle.

Nämä postaukset tulevat #lifeabroad tagin alle, mutta kirjoitan nämä vain suomeksi, koska postausten kirjoittaminen aina kahdella kielellä on työlästä ja peilailen pääosin suomalaisuutta maailmalla, joten aihe nyt ei sinäänsä suomen kieltä taitamattomia kosketa.

#bagtag - Louis Vuitton Pochette NM

Laukku nimeltä Louis Vuittonin Pochette NM on monien kysymyksien veska ja toivoin voivani muutamiin niistä vastata tämän postauksen myötä. Virallisestihan tämä on lueteltu accessories kategorian alle, mutta sen todellisesta fuktiosta voi olla montaa mieltä.

NM laukun nimen perässä tarkoittaa new model eli siis uusi malli, sillä LV antoi Pochetelle kasvojenkohotuksen reilu puolitoista vuotta takaperin. Laukku kasvoi kokoon 23 x 13 x 4 cm (leveys x korkeus x syvyys) ja laukun pohjaa levennettiin, joten se seisoo nyt tukevammin omillaan. Laukun sisällä on myös pieni tasku johon sujahtaa kätevästi esimerkiksi kortit tai muut pikkujutut sekä laukun hihnaa on pidennetty, joten laukku ei olalla kannettaessa enää kutittele kainaloa.

Mistä on sitten pienet Pochetet tehty? Noh! Pochette on materiaaliltaan kanvasta kullanvärisillä metalliosilla ja vachetta hihnalla (ja tägi on tottakai vachetta nahkaa) ja siinä on ruskea tekstiilivuori. Kyseessä ei siis ole nahkalaukku. Hintakin varmasti monia kiinnostaa. Ostin omani puolitoista vuotta sitten hintaan 340€, mutta nykyään hinta on 380€. Jätän jokaisen omaksi tuomioksi sen onko Pochette halpa, medikka, tyyris vai sikahintainen.



Nyt kun nippelitiedon nappulatrivia ja faktat käsitelty, siirrytään mielipiteisiin. Miksi laukku on ehdoton suosikkini kaikista laukuistani? Sehän on vaan pikkuinen pussukka! Mutta, se on niiin muuntautumiskykyinen ja käytännöllinen. Olen myös hieman pihi, laukut on yksi ainoista asioista joihin suostun laittamaan rahaa ilman viidenkymmenen prosentin alennustägiä kyljessä, siksipä pochetten monipuolisuus - hintasuhde rapsuttelee sisäsien pihistelijäni mahanalusta juuri oikeasta kohtaa, jotta jalka lähtisi vipattamaan. Onhan se toki myös todella nätti sirossa yksinkertaisuudessaan.

Tykkään saada rahoilleni vastinetta ja Pochette onkin menossa mukana aika pitkälti päivittäin. Irroitettavan hihnansa johdosta Pochette on nerokas. Se toimii päivästä riippuen ilman hihnaansa purse-organizerina pitäen huolta siitä, että löydän Noesta tai Speedystä pikkutavarat edes alle viidessä minutissa, reissussa meikkipussina, iltamenoissa clutchina hihna loopilla tai ilman, lyhyen hihnasa kanssa pikkulaukkuna ravintolassa pyörähtäessä sekä pitkän hihnan/ketjun kanssa rentona crossbodynä kesäisille jäätelökeikoille keskustaan.

Laukku on pieni, mutta ryhdikäs ja hihnasta riippuen ihanan kepeän naisellinen. Käytössäni on kaksi nahkahihnaa, laukun mukana tullut lyhyt ja pitkä crossbody hihna jonka teetin briteissä Etsyn kautta ja yksi pitkä ketju. Laukun muuntautumiskyky näiden hihnojen kanssa on aivan mieletön.

Muuntautumiskyvystä ei tietenkään ole kovinkaan paljoa riemua jos laukkuun mahtuu vain huulipuna ja kahden euron kolikko, joten yleisin kysymys kuuluukin, mitä Pochette vetää sisäänsä?



Kaikenlaista! Kymmenen pisteen kysymys on, että mahtuuko sinne puhelin? Toki. Minä kannan mukana paljon pientä sälää, pääosin särkylääkkeitä koko kuukaudeksi migreenin ja reuman takia, kortit (en käytä lompakkoa) liihottavat vapaina pitkin laukunpohjaa siellä huulirasvoje, kolikkojen ja aurinkolasien joukossa. Pochette pistää koko köörin kuriin. Kuvassa Pochetteen on järjestäytynyt kasa lääkkeitä, kipugeeli, aurinkolasit, passi, maksukortti sekä auton rekisterikortti, nessuja, huulirasvoja, puhelinjohtopampula ja luuri kotelossaan + useimmiten vielä auton avaimet kirsikkana kakun päällä.

Tällä ahdolla Pochette ei pullota eikä tursota. Jos ei joudu kantamaan lääkevuorta mukanansa tilaa jää tottakai huimasti enemmän kuin minulla vaikka puuterille, avainnipulle tai mitä nyt ihmiset mukanaan kantaa.

Todellisuudessa pussukassa on myös miljoona post it lappua, karkkipapereita, parikymmentä rutattua kuittia ja muutama eksynyt kolikko, jotka siivosin eilen laukkusiivouksen yhteydessä. Pochetteen menee siis helposti välttämättömimmät ja pikkusälät, mutta sinne ei toki ahtaa koko omaisuuttaan. Tiivistettynä Pochette on siis ihan semitilava. Minulle juuri passseli. Ei liian suuri, muttei liian pienikään. Koen vanhan mallisen Pochetten hieman liian naftiksi NM:än kaikkiin käyttötarkoituksiin.

Pochette on siis kieltämättä kätevä purse-organizer ja meikkipussukka, mutta miltä Pochette sitten näyttää laukkuna?



Kivaltahan se näyttää! Tässä kuva lyhyellä hihnalla olalla ja puolitoista vuotta vanha kuva ketjuhihnalla. Omaan 155cm pitkää, hoikahkoa varttani vasten laukku on hyvinkin sopusuhtainen.

Vielä yksi kysymys. Entäpä wear and tear eli kuinka laukku on kestänyt melkein päivittäistä mukana kulkemista? Hyvin. Vachetta osat ovat saaneet kivasti patinaa, vetoketju ei ole ottanut nokkiinsa vähän täydemmästäkään pussukasta, canvas on täydellisessä kunnossa ja kangasosat/sisus muutamaan koirankarvaa lukuun ottamatta supersiistit, mutten olettaisi yhtään vähempää tämän hintaiselta pikkulaukulta. En ole käsitellyt laukkua mitenkään erityistä varovaisuutta noudattaen eikä se ole viettänyt päivääkään pölypussissa ostopäivän jälkeen. Laatuun olen siis hyvin tyytyväinen.

Jos jokin jäi vielä askarruttamaan, heitä kommenttia lootaan!