// This post is only in Finnish, sorry!
Suomessa eletään jännittäviä aikoja. Siinä missä itse saan 25 kappaletta arkivapaapäiviä vuodessa, tämä 25 päivää kattaa siis vuosilomat ja sellaiset joudun ottamaan vapaata päivän hoitaakseni asioita vapaapäivät ja en saa ylityökorvauksia, lisiä ynnä muuta. Pyhänä työskentelystä saan ylimääräisen vaapaapäivän. Ensimmäinen sairauspäivä on palkaton. Olen silti tyytyväinen, koska saan tehdystä työstä hyvää palkkaa. Voin antaa pois jotain, koska se mitä jää jäljelle tyydyttää.
Silti ymmärrän niitä, jotka nyt älähtivät. Vaikka saan vähemmän etuuksia kuin he ja maksan omasta terveydenhuollostani 100€ per kuukausi vakuutuksen muodossa.
Suomen terveydenhuolto ja koulutusjärjestelmä ovat mahtavia, mutta kalliita. Niiden ylläpitämiseksi on toki tehtävä uhrauksia. Suomessa nousseessa eripurassa ei ehkä ole kysymys, ettei mistään haluta luopua vaan siitä, että otetaan sieltä mistä ei ole enää antaa.
Kävin suomessa äänestämässä, sillä toivon rakkaalle kotimaalleni hyvää tulevaisuutta näinä vaikeina aikoina. Vaikka Sipilän leikkaukset ei koske minua henkilökohtaisesti, toki lähihoitaja äitiäni ja tukkumyyjänä toimivaa siskoani ne koskevat, muttei minua joka rehellisesti lähti suomesta siksi, että eurolla saa täällä enemmän terveydenhuollon ja koulutusjärjestelmän surkeudesta huolimatta. Joten täältähän ei tavallaan edes saisi huudella.
Mutta huutelempa kuitenkin! Siitä, että asuu erilaisessa maassa jossa on tehty erilaisia ratkaisuja on paljon hyötyä siinä, miten asiat kotona näkee.
Sipilässä on ollut aina jotain, joka ei vaan jotenkin istu. Tai aina ja aina. Sipilä on mulle ihan nevöhööd tyyppi eduskuntavaalien tulosiltaan asti. Se miten Sipilä tarttui heti "tuumasta toimeen" ja ryhtyi toimimaan vielä oikeen tunnustelijana hallituksellekin. En tiedä, mikä siinä on, mutta päätin siltä istumalta etten muuta takaisin suomeen ainakaan seuraavaan neljään vuoteen. Inhosin Hollantia sitten kuinka paljon hyvänsä. Muutan sitten Belgiaan, Saksaan tai vaikka Ranskaan jos on pakko.
Jos jotain hyvää sairauksen lisäksi olen äitini puolelta perinyt on sellainen karjalainen perstuntuma ihmisiin ja tähän tuntumaan luotan kuin peruskallioon. Rehellisesti miltä musta näin ulkopuolisena tuntuu? No siltä, että Sipilä ottaa kaiken hyödyn valta-asemastaan parantaakseen omasta mielestään tärkeiden alojen, asioiden ja arvojen asioita yleisen hyvän nimissä. Jos joku eriää mielipiteeltään on mielipiteen esittäjä heti hyödyttävän muutoksen vastainen uppiniskainen idiootti. Koska minun näkemykseni on loistava ja hikaton.
Siinä missä Kone nyt voi myydä sen yhden ylimääräisen hissin 20% voitolla hoitajien, poliisien ja perusduunareiden kustannuksella. Älkää ymmärtäkö väärin, aina kun nään Koneen hissin muistan kertoa kaikille, että tää on kuulmaa suomalaista tekoa, mutta se ei hatkauta suomen pystyynkuollutta ostovoimaa. Se on Suomen suurin syöpä tällä hetkellä.
Rehellisesti, en tiedä mitä sanoa. Rakastan suomea, se on mun koti, synnyinmaa ja en voi sanoiksi laittaa miten paljon kaipaan Suomeen. Silti toistaiseksi on jäätävä tänne Hollantiin. Haikeana totean, ettei ole järkeä palata. Vaikka terveydenhuolto on perseestä, roskat heitetään kadulle ja julkinen liikenne on yksi hollantilainen helvettisimulaattori silti se, että saan työstäni korvauksen joka riittää peruselämisen lisäksi muuhunkin motivoi. Voin antaa lomistani tai ottaa palkatonta, voin tehdä vähän ylitöitä ilman
Silti, kuinka moni nyt käsi pystyyn on sitä mieltä, että palkat riittää suomessa alati kallistuvaan elämiseen?
Minä en tiedä mistä pitäisi leikata, että saataisiin koulut pysymään ilmaisena ja terkkarit auki, mutta olen vahvasti sitä mieltä, että nykyiset ratkaisut on tehty ajamaan yhden asian nimissä aivan eri asian etua muiden kustannuksella. Ratkaisu ei ole vilpitön pakkoratkaisu ja rehellisesti tuntuu, että en voi silmät sinisenä todeta ettei Herra Pääministerillä olisi takaa-ajatuksia pakotteidensa, sopimuksiensa ja julistuksiensa suhteen.
Jossain tuolla yritysten ja kilpailutusten seassa on ihmiset, joilta otetaan ja annetaan yritysmaailmalle joka on koneisto. Ihmisten pyörittämä koneisto, mutta koneisto kuitenkin. Koneisto joka määrittelee monta asiaa. Ihmiset ovat kuitenkin maan keskeinen asia, onnelliset ihmiset ovat innovatiivisia ja tehokkaampia. Onnellisuuteen vaaditaan tässä elämässä riittävä määrä euroja tilille, jotta voi elämänsä elää haluamallaan tapaa.
Mulla jää tunne, että ihmiset uhrataan koneiston nimissä. Toki maa ei selviä ilman yrityksiä, mutta ihminen ihmisenä, ei työntekijänä ja koneiston osana jää täysin toiseksi. Mä koen kuitenkin olevani ihminen ja persoona ennen kuin olen työntekijä ja koneiston kappale. Olen mielelläni työntekijä ja yhteiskunnan koneiston osa, koska saan siitä jotain.
Mutta mitä jää, kun siitä ei enää saa ihmisenä kuin kylmää kättä?
Ymmärrättekö pointin? Jossain kansantalouden, bruttokansantuotteen ja kilpailukyvyn välillä on unohdettu ihminen ja hyvä ihmiselämä.
Mä tiedän yhden toisen politiikon tosta naapurimaasta, hänelläkin oli taannoin mielestään erinomaisia mielipiteitä ja näkemyksiä. Suomi ei tarvitse mielipiteitä ja näkemyksiä vaan jonkun joka ratkaisee ongelmat ongelmien todellisen luonteen valossa ilman oman hekilökohtaisen etunsa ajamista.
Mulla ei ole tarjota ratkaisua tai ideoita, mistä leikattaan ja miten. On vaan sellainen paha aavistus ja tunne persenahassa. Ei ne leikkaukset, mutta se tapa hoitaa tätä asiaa särähtää. Tässä on jotain mätää.
