#lifeabroad - Kolmas vuosi toden sanoo

Kolmas vuosi mamuna on loppusuoralla ja seuraava siintää jo horisontissa. Kun kolme vuotta sitten pakkasin laukkuni ja nousin Helsinki-Vantaan portilta 19 sinivalkoisin siivin kohta uutta elämää en oikeastaan tiennyt mitä odottaa tai jos rehellisiä ollaan, en odottanut oikein mitään. Se oli oikeastaan ihan hyvä eväs uuteen maahan muuttaessa, ettei odottanut liikoja ja lähti tavallaan avoimin mielin soluttautumaan. Olen tietyllä tapaa kuivahko raivorealisti, joten ruusunpunaisten lasien läpi tuijottelu ei kuulu repertuaariini missään muussakaan asiassa.



Hollanti tai Alankomaathan tämä on, mutta Hollanti on niin paljon kivempi laiskemman kirjoittaa. Kirjoitan aina Englanniksi Netherlands ja suomeksi Hollanti, koska tiedän sanan Holland ryöpäyttävän rakkalta Limburgeriltani täyslaidallisen palautetta siitä, että me ei olla Hollanti, me ollaan Alankomaat. Etelässä on tärkeää, että kukaan ei puolivahingossakaan hollannittele. Hollander tarkoittaa jostain Einhovenin tuolta puolen tulevaa Hollantilaista. Paikalliset ovat Limburgereita, Maastrichtereita tai ihan vaan dutch people. Ei koskaan ikinä Hollander tai voi tunteet kuohahtaa.

Enivei, Hollanti ei ole koskaan ollut mulle mikään unelmamaa ja en oikeastaan Limburgista 30km säteellä edes suuremmin pidä. tai no välitä koko maasta. Asun täällä ihan vaan siitä syystä, että mies sattuu olemaan paikallisia, mutta pidän todella paljon Eteläisen Limburgin maisemista ja elämänmenosta. Kun kävin Hollannissa ensimmäisen kerran, mulla oli outo kutina, että kuulen tästä maasta vielä vaikka en ollut vielä edes tavannut miestäni.

Maana Hollanti on sinäällään ihan jees, mutta en voi väittää ettenkö samoilla asumisen hinnoilla ja paremmalla työtilanteella Suomessa olisi jo lennolla kohti pohjoista ihan vain pystyäkseni olla enemmän perheeni kanssa fyysisesti tekemisissä. Silti täällä asumisessa on paljon positiivista. Valkenburg ja eteläinen Limburg yleensä ovat kauniita paikkoja. Ruoka on halpaa, sää täällä eteläisessä päässä ihan mukava ja ihmiset on mun alakerran naapuria lukuunottamatta miellyttäviä sekä avuliaita jos on hyvä BS-suodatin. Minut on otettu hyvin vastaan ja Suomalaisuuteni on enemmänkin positiivinen juttu, kuin asia jonka takia minua vieroksuttaisiin.

Kaiken kaikkiaan olen elämääni täällä hyvin tyytyväinen. Hollanti on hyvä maa asua, vaikkei siitä yleisesti ottaen mitenkään riemunkiljahduksia kirvoittavalla tasolla pitäisi. Hollantilaiset itse on toki kovia valittamaan veroista, riistosta ja kaikesta kalliista. Omaan silmään ruokakaupan hintataso on edelleen puoli-ilmainen ja no, belgian superhalpa bensa tekee isomman auton omistamisesta saatanallisesta maantieverosta huolimatta siedettävää.

Vaikka olen tosi suomalainen tyyppi huomaan kuitenkin vuosi vuodelta istuvani tänne tiukemmin ja pikkuhiljaa suomi suomalaisuudestani ja palavasta rakkaudesta suomalaisuutta kohtaan ei tunnu enää järkevältä asuinmaavalinnalta. Suomessa on aina mukava lomailla ja nähdä perhettä, mutta kotiin Valkenburgiin on aina mukava palata ja kukkarokin kiittää. Elämä suomen talvessa ja taloustilanteessa tuntuu tietyllä tapaa turhan ankaralta letkeään elämänmenoon täällä tottuneelle.

Täällä etelässä paikallinen identiteetti on myös hyvin voimakas ja sen eroavaisuutta pohjoisen identitettiin korostetaan paljon. Sanonkin usein, että en suostuisi asumaan tässä maassa muualla, kuin Limburgissa, mutta liekö se paikallisten kolmivuotisen aivopesun tulosta vai absoluuttinen totuus?

Ainoa nurinan aihe on mulla oikeastaan se, että mun "pikkuruisesta" Volvosta verotetaan aivan uskomattomia summia vuodessa (maksan n. 800€ vuodessa maantieveroa, vrt. Golffi n. 400€ vuodessa), mutta täällä on hyvin tavanomaista se, että ihmiset maksavat tekemiensä valintojen mukaan. Kukaan ei asella uhaten pakottanut ostamaan järjettömän kokoista lotjaa. Monessa asiassa saa vaikuttaa siihen, paljonko lompakosta lohkeaa tekemällä pienempiä tai suurempia valintoja asumisen, terveysvakuutuksen ja sen autovalinnan suhteen.

Anyway, tällä postauksella oli myös pointti.

Ajattelin näin kolmannen vuoden kunnaiksi kirjoittaa pienen sarjan postauksia aiheittain. Vähän ruuasta, vähän Limburgilaisista, hollannin ihanasta kielestä, työnhausta ja siitä mitä on huristella menemään paikallisten sekamelskassa. Jos lähden aihetta sivuamaan yhdessä postauksessa siitä tulee joulupukin lahjalistan pituinen ja raamatun paksuinen sepustus joka sivuaa vähän sitä ja tätä vähän asiasta sekä sen vierestä. On helpompi jakaa asiat omien postauksiensa alle.

Nämä postaukset tulevat #lifeabroad tagin alle, mutta kirjoitan nämä vain suomeksi, koska postausten kirjoittaminen aina kahdella kielellä on työlästä ja peilailen pääosin suomalaisuutta maailmalla, joten aihe nyt ei sinäänsä suomen kieltä taitamattomia kosketa.