Welcome to our home!

Tervetuloa meille! Tämän postauksen kuvat ovat vähän sieltä täältä vuoden aikana otettuja, mutta uusia kuvia alkaa pikkuhiljaa sadella blogiin tägin #decotag alla. Tägin alle ilmestyy pian sisustukset, koti-aiheiset prokkikset, sotkut ja inspikset.

Muutettiin vuosi sitten parin kuukauden suomessa asumisen jälkeen takaisin Limburgiin, kun sain nykyisen työni. Tottakai oltiin annettu entinen asunto jo eteenpäin ja piti etsiä uutta alle. Olimme jo ennen lähtöä päättäneet, että jos palaamme tänne muutamme Maastrichtin sijaan Valkenburgiin.
.
Asunnon piti olla juuri sopiva, jotta siihen haluaa sitoutua vuodeksi ja kaikkineen sopimuskuluineen. Mies kierteli näyttöjä viikkokaupalla ja lopulta päätyi pieneen Valkenburgilaiseen kylään keskellä ei mitään. Välittäjä oli puoli tuntia myöhässä, koska ei ajatellut kenenkään tulevan edes paikalle.

Viikkoa myöhemmin avaimet kahdeksankymmentä neliöiseen kahden kerroksen ullakkohuoneistoon oli meidän. Ja siitä lähtien meillä huonekalut ovat tanssineet pitkin asuntoa, taulut kuljeksineet seinältä toiselle ja etsineet omaa paikkaansa. Lankkulattiat narisee mukavasti villasukkien alla ja valkoinen tiilienä tarjoaa haasteita taulufriikille (ja porakoneelle).

Haluankin siis toivottaa, teidät tervetulleeksi meille!





Welcome to our home! I have featured some old pictures taken along the year, but new stuff will be dropping in soon under the #decotag, All my home inspiration, diy projects, and the mess caused by them are soon appearing under that tag.

We live in a little village in Valkenburg, just a stone throw away from Maastricht where we lived before our little trip to Finland. When we moved back we had already decided to not move back to the city.

So we looked for a while and finally my boyfriend stumbled into a viewing in a tiny "only one road" village midway from Maastricht to Valkenburg. The woman who was supposed to show the house was almost an hour late as she thought nobody would show up anyway.

Two weeks later we got the keys to a characteristic little two storey high attic apartment was ours. Since then the furniture has been dancing around looking for their place and posters moving from wall to wall just to find the perfect spot. That isn't perfect after two weeks. I love the personality of this house. Eighty square feet of squeaky wooden floors under my wool socks (slippy!), flight flowing in from the big windows and the white tile walls that are a nightmare for those who love to hang up stuff. But I still love every bit of it. Sometimes less, sometimes more.

So stay tuned and welcome to our home!