Nappertton

Jottei menisi ihan materialismiksi koko blogi tänään henkilökuvassa virallinen valvoja, assistentti ja täyspäiväinen oloneuvos Nasu. Vielä tutummin Nasaali, Nappertton Nappe tai Naputin. Vaikka Nappea on äärimmäisen vaikeaa sada kuviin, sillä Napu ottaa hatkat sen siljan tein kun kaivan kameran esiin ja alan raukkaparkaa jahtaamaan on Nasun valkea hännänpää sekä pikumusta kirsu kuitenkin tuttu näky kuvien reunoilla ja jos kuvassa on ruokaa, voi Napen haukansilmät bongata kurkistamassa puolittain pyödänreunan takaa. Nasun logiikka on, että jos minusta näkyy vain päälaki en ole virallisesti paikalla. Sitä ei siis voi laskea kerjäämiseksi eikä kyttäämiseksi.

Nasu on rodultaan, kuten tämän perheen kaikki muutkin koirat, jackrussellinterrieri eli russeli. Sellainen ihan vain inasen karhea versio, joten karva lentää pitkin asuntoa sangen mukavasti vuoden ympäri ja kaikki laukut on täynnä ikean karvanpoistorullia. Nasu on ainut meillä Hollannissa asuva koira, mutta vanhemmilla niitä on vielä neljä lisää. Raskainta ulkomaille muutossa olikin jättää ihanat karvanaamat suomeen.

Russelit on ihania, raivostuttavia ja persoonallisia koira, joita ilman ei voi enää olla kun sellaisen on kerran elämäänsä ottanut. Nasun elämäntehtävänä tällä hetkellä on suolestaa pehmoleluja, jahdata kärpäsiä, rymsteerata kodin tekstiilejä uuteen järjestykseen (mamman fengsuit on ihan takapuolesta) ja lämmittää mamman peitonalusta aina tilauisuuden tullen. Nappe on terrierimäisestä touhupeteilystä huolimatta myös kovan luokan sylikoira ja silloin pitää päästä mahdollisimman lähelle, laittaa pää mamman rintaa vasten ja torkkua siinä tuntitolkulla.

Eli saanen esitellä Nasaali-täti. Tämän blogin virallinen photobomberi.

  


To keep things not going too materialistic around here, let me introduce you my assistant, the official head of security and a full time snuggle monster Nasu. Also known as Nappe, Nappertton, Nasaali and Naputin etc. Even its extremely hard to get a full shot of Nasu, as she vanishes to thin air the moment I start chasing her with the camera you can often see the tip of her white tail or her dark little nose sticking into the picture. If there is food in the picture you can be sure to see her eyes peeking from the other side of the table. Nappe thinks that if you can see only the top of my head, she isn't actually officially present so therefore it cannot be calculated as begging or stalking.

Nappe, as all of my dogs, is a jackrussellterrieri. The only slightly rough coated version, so clouds of dog hair trying into your nose and clothes are an everyday thing in this house. All my bags are stuffed with ikea tape rolls but there is just no way one can win this battle. The purpose of Nasus life at the moment is mostly to study the anatomy of plush toys, warm our, hunt flies, re-organize the house textiles into new shapes and locations cause mommys feng shui just sucks and to just be the target of our love and affection.

They say once you go jackrussell you never go back. And you will get ten of them. Both true. Hardest thing in moving abroad was definitely leaving my hairy babies behind. But they love it where my parents live and would have been cruel to take them away from the place they love however much I would love them to join me here. Such a crew of noisy terminators isnt really something you wanna put into an apartment block after spending their whole lives on the country side.. Nappe again is more of a cuddle monster than a terminator. Our house is never cuddleless or loveless. She can spend the whole day curled up in your lap, her head on your chest and just enjoy the affection.

So, let me introduce you, to the official photobomber - Nappe!